Mentalismin historia: Mistä kaikki alkoi?

Oletko koskaan miettinyt, mistä mentalismi sai alkunsa? Tämä mielen taiteen muoto on hurmannut yleisöjä jo yli vuosisadan ajan! Mentalismin historia onkin täynnä hämmästyttäviä käänteitä, nerokkaita esiintyjiä ja uskomattomia esityksiä. Tänään sukellamme syvälle tämän kiehtovan taiteenlajin historiaan ja tutkimme, kuinka mentalismi on muovannut viihdemaailmaa siihen pisteeseen mitä se on nyt. 

Mentalismin synty 1800-luvun lopulla

Mentalismin juuret ulottuvat syvälle 1800-luvun loppupuolelle. Tämä oli aikaa, jolloin maailma tuntui olevan täynnä mysteereitä ja ihmisten uteliaisuus yliluonnollista kohtaan oli huipussaan.

Mentalismi syntyi spiritualismin jälkimainingeissa. 1800-luvun puolivälissä spiritualismi levisi kulovalkean tavoin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Meediot väittivät pystyvänsä olemaan yhteydessä tuonpuoleiseen. Meedioiden välityksellä henkiolennot, varsinkin vainajien henget, pystyivät (meedioiden väittämänä) vaikuttaa aineelliseen maailmaan ja lähettää ihmisille sitä kautta tietoa ns. ylimaallisesta. Meedioiden kultakausi oli 1840-luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin spiritismi oli suosittua. Meediot järjestivät spiritistisiä istuntoja, joissa he välittivät viestejä hengiltä ja saattoivat erittää henkimaailmasta materialisoitunutta ektoplasmaa (Wikipedia).

Spiritismi levisi kulovalkean tavoin ja loi kysyntää henkilöille, jotka väittivät omaavansa yliluonnollisia kykyjä.

Mentalismin varhaiset pioneerit nousivat esiin tässä otollisessa ilmapiirissä. Alan kehitys alkoi jo 1800-luvun alkupuolella tunnettujen taikureiden, kuten ranskalaisen Jean Eugène Robert-Houdinin, esitysten myötä. He loivat pohjan tekniikoille, joita myöhemmät mentalistit jatkokehittivät.

Varhaisen mentalismin suurina vaikuttajina voidaan pitää yhdysvaltalaista J. Randall Brownia sekä hänen oppipoikaansa, nuorena menehtynyttä  Washington Irving Bishopia. Miekkosten esitykset saivat myös monet tiedemiehet kiinnostukseeni kyvyistään. Tietojen mukaan lääkärit halusivat ja jopa pääsivät tutkimaan Brownin pääkoppaa ja sitä, miten hänen oli mahdollista suoriutua uskomattomista tempauksistaan. Lääkärit päätyivät tuloksiin, jotka vahvistivat Brownin väitteet hänen kyvystään lukea ajatuksia. Brown käytti näitä tuloksia hyväkseen mainosjulisteissaan. Bishop nousi maineeseen 1880-luvulla ajatustenlukua demonstroivilla esityksillään. Hän hämmästytti yleisöjä väittämällä pystyvänsä lukemaan ihmisten ajatuksia pelkästään fyysisen kontaktin avulla. Tämä tekniikka tunnetaan nykyään "muscle reading" -nimellä.

J Randall Brown. Unknown author, Public domain, lähde: Wikimedia Commons

Yleisön reaktiot varhaisiin mentalismin esityksiin olivat moninaisia. Hämmästys, epäusko ja jopa pelko sekoittuivat. Spiritismin ote oli edelleen vahva ja monet uskoivatkin vilpittömästi esitysten olevan todellisia näyttöjä yliluonnollisista kyvyistä. Mentalismi sai kuitenkin osakseen myös epäilijöitä. Tämä johti usein kiihkeisiin väittelyihin esitysten aitoudesta.

Tänä aikakautena mentalismi alkoi myös muodostumaan omaksi taikuuden lajikseen. Mentalistit toki käyttivät myös taikuudesta tuttuja metodeja, mutta eri tavoin ja tavoittein. Siinä missä mentalistit pyrkivät edelleen luomaan illuusion todellisista psyykkisistä kyvyistä, taikuri jätti usein kykyjensä alkuperän katsojien päätettäväksi.

Varhaisten mentalistien temput olivat yksinkertaisia. Vielä nykypäivänäkin suosittu efekti oli löytää piilotettuja asioita ajatuksen voimalla. Muscle reading-tekniikkaan perustuva temppu on aitoa mielenlukemista ja se perustuu katsojalta saatuihin hienovaraisiin vihjeisiin ja tarkkaavaisuuteen. Nämä esitykset antoivat yleisölle maistiaisen siitä jännityksestä, jota varhaiset mentalismin esitykset tarjosivat.

Mentalismin synty 1800-luvun lopulla ei siis ollut sattumaa. Se oli seurausta aikakautensa kulttuurisista virtauksista, tieteellisestä kehityksestä ja ihmisten loputtomasta kiinnostuksesta mielen mysteereitä kohtaan.

Tämä aikakausi loi perustan nykyiselle mentalismille - kiehtovalle sekoitukselle psykologiaa, esiintymistaitoa ja ihmismielen ymmärtämistä.

Seuraavaksi syvennymme mentalismin kultakauteen 1900-luvun alussa. Silloin ala todella kasvoi omaksi itsekseen ja löi samalla itsensä läpi viihdemaailmassa. 

 Mentalismin kultakausi 1900-luvun alussa

1900-luvun alku merkitsi mentalismin todellista läpimurtoa viihdemaailmassa. Tämä aikakausi tunnetaan yleisesti mentalismin kultakautena, jolloin ala saavutti ennennäkemättömän suosion ja kehittyi huimaa vauhtia.

Tunnetuimmat mentalistit ja heidän innovaationsa mullistivat alan. Joseph Dunninger, jota usein kutsutaan "modernin mentalismin isäksi", nousi tänä aikana parrasvaloihin. Dunninger kehitti monia uusia tekniikoita ja temppuja, jotka ovat edelleen käytössä nykypäivän mentalisteilla. Hänen radiossa ja myöhemmin televisiossa esittämänsä tempaukset toivat mentalismin miljoonien koteihin.

Joseph Dunninger. Unknown author, Public domain, via Wikimedia Commons

Mentalismin suosion kasvu vaudeville-teattereissa oli merkittävä tekijä alan kehityksessä. Vaudeville tarjosi mentalisteille esiintymisalustan ja mahdollisuuden hioa taitojaan jatkuvasti vaativan yleisön edessä. Tämä johti esitysten laadun huomattavaan paranemiseen ja uusien, entistä vaikuttavampien temppujen kehittämiseen.

Uusien tekniikoiden ja temppujen kehittyminen oli tänä aikakautena nopeaa. Mentalistit alkoivat yhä enemmän hyödyntää psykologian ja käyttäytymistieteiden uusia löydöksiä esityksissään ja premisseissään. Erikoisuutena mainittakoon itävaltalaisjuutalainen hypnoosimestari, mentalisti, okkultisti ja astrologi Erik Jan Hanussen, jonka sanotaan opettaneen Adolf Hitleriä esiintymisessä ja dramaattisten vaikutusten saavuttamisessa. Hanussen sai tittelin Hitler's Psychic.

Viihteeksi suunnatun mentalismin kovimpia alan kehittäjiä olivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä mm. Theodore Annemann, Al Koran, Tony Corinda ja Chan Canasta.

Theodore "Ted" Annemann. Unknown author, Public domain, via Wikimedia Commons

Mentalismin vaikutus populaarikulttuuriin oli huomattava. Kirjat, elokuvat ja radiodraamat hyödynsivät mentalismin teemoja, ja "ajatustenlukija" -hahmoista tuli suosittuja fiktiossa. Tämä puolestaan ruokki yleisön kiinnostusta todellisia mentalisteja kohtaan, luoden positiivisen kierteen alan kasvulle.

Jotkut mentalistit alkoivat laajentaa toimintaansa pelkästä viihteestä kohti käytännön sovelluksia. Esimerkiksi jotkut tarjosivat palveluitaan yrityksille konsultteina tai jopa avustivat lakia valvovia viranomaisia. Samaan aikaan alan julkaisutoiminta kehittyi, mistä esimerkkinä William Larsen Sr:n perustama 'Genii' -lehti, joka keskittyi taikuuteen ja mentalismiin.

1920-luvulla mentalismi kohtasi myös haasteita. Skeptikot ja tiedemiehet alkoivat tutkia mentalistien väitteitä tarkemmin, mikä johti joidenkin huijareiden paljastumiseen. Tämä pakotti rehelliset mentalistit kehittämään entistä taidokkaampia ja vaikeammin selitettäviä temppuja.

Mentalismin kultakausi ei ollut pelkkää menestystä ja glamouria. Se oli myös intensiivisen kilpailun ja jatkuvan innovaation aikaa. Mentalistit joutuivat jatkuvasti kehittämään uusia temppuja ja tekniikoita pysyäkseen relevantteina ja erottuakseen joukosta. Tämä kilpailu kuitenkin edisti alan kehitystä ja nosti esitysten tasoa entisestään.

1900-luvun alku loi perustan modernille mentalismille. Monet tuolloin kehitetyt tekniikat ja periaatteet ovat edelleen käytössä, vaikka ne ovat toki kehittyneet ja hioutuneet vuosien saatossa. Tämä aikakausi osoitti mentalismin voiman sekä viihteenä että käytännön työkaluna ihmismielen ymmärtämisessä.

Seuraavassa osiossa tarkastelemme, kuinka mentalismi sopeutui moderniin aikakauteen ja uusiin medioihin. Miten mentalismi onnistui säilyttämään relevanssinsa teknologian kehittyessä ja yleisön muuttuessa yhä skeptisemmäksi?

Mentalismi modernilla aikakaudella 

Mentalismin siirtyminen modernille aikakaudelle toi mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia. Teknologian kehitys, muuttuvat yhteiskunnalliset asenteet ja uudet mediat muovasivat alaa merkittävästi 1900-luvun puolivälistä eteenpäin.

Television ja median vaikutus mentalismin kehitykseen oli mullistava. Televisio tarjosi mentalisteille ennennäkemättömän alustan tavoittaa miljoonia katsojia samanaikaisesti. Tämä johti esitysten visuaalisuuden korostumiseen ja uudenlaisten temppujen kehittämiseen, jotka toimivat erityisen hyvin kameran edessä.

Uri Geller nousi 1970-luvulla yhdeksi tunnetuimmista televisioesiintyjistä, joka väitti omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Hänen lusikanvääntelytemppunsa ja väitetyt telepatiataitonsa herättivät laajaa huomiota, mutta myös merkittävää skeptisyyttä. Erityisesti James Randin kaltaiset skeptiset taikurit kyseenalaistivat Gellerin väitteet ja paljastivat useita hänen tekniikoistaan lavastetuiksi.

Legendaarisin vastaisku oli Randin operoima Project Alpha. Projektissa kaksi Randin palkkaamaa taikuria huijasivat tiedemiehiä toistaen Gellerin kuuluisaksi tekemät metallintaivutustemput. Project Alpha näytti, miten helposti ihmisiä voidaan johtaa harhaan, jos tutkimuksessa ei noudateta tiukkoja ja kontrolloituja menetelmiä. Samalla se korosti skeptisyyden ja kriittisen ajattelun tärkeyttä erityisesti paranormaalien väitteiden tutkimuksessa. 

Mentalismin ja psykologian suhde on aina ollut vahva, mutta se on syventynyt entisestään modernin tieteen kehityksen myötä. Tämä lähentyminen on johtanut siihen, että monet mentalistit hyödyntävät avoimesti psykologian ja käyttäytymistieteiden uusimpia löydöksiä esityksissään. Esimerkiksi Derren Brown, yksi nykypäivän tunnetuimmista mentalisteista, on tullut kuuluisaksi psykologisten tekniikoiden taidokkaasta yhdistämisestä perinteisiin mentalismin menetelmiin.

Internetin ja sosiaalisen median nousu on tuonut mentalismiin uuden ulottuvuuden. Mentalistit voivat nyt olla suorassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa, mikä on johtanut interaktiivisempiin ja osallistavampiin esityksiin. Tämä on myös mahdollistanut uudenlaisten temppujen ja illuusioiden luomisen, jotka hyödyntävät digitaalisia alustoja.

Samalla kun mentalismi on kehittynyt, se on kohdannut myös haasteita. Lisääntynyt tieteellinen ymmärrys ja skeptisyys ovat pakottaneet mentalistit olemaan avoimempia menetelmiensä suhteen. Monet nykyajan mentalistit korostavat, että heidän esityksensä perustuvat taikuudesta tuttuihin menetelmiin ja taitavaan psykologisten tekniikoiden käyttöön, ei yliluonnollisiin kykyihin.

Mentalismin soveltaminen liiketoiminnassa ja koulutuksessa on lisääntynyt, vaikka se ei ole laajamittaista. Joitakin mentalisteja käytetään konsultoinnissa tai koulutuksissa, esimerkiksi neuvottelutaitojen kehittämisessä tai asiakaspalvelun parantamisessa. Tämä on avannut joillekin mentalisteille uusia uramahdollisuuksia perinteisen viihteen ulkopuolella, mutta se ei ole muodostunut valtavirraksi liiketoiminnassa.

Modernilla aikakaudella mentalismi on jatkanut kehittymistään, sopeutuen uusiin teknologioihin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Se on säilyttänyt kykynsä hämmästyttää ja viihdyttää, samalla kun se on löytänyt uusia sovelluksia ja kohdannut kriittistä tarkastelua. Mentalismin tulevaisuus näyttää monimuotoiselta, kun ala jatkaa innovointia ja mukautumista alati muuttuvassa maailmassa, tasapainoillen viihteen ja tieteellisen tarkastelun välimaastossa.

Seuraavaksi tarkastelemme, kuinka mentalismin tekniikat ovat kehittyneet läpi historian. Miten vanhat menetelmät ovat muuntuneet ja miten uudet löydökset ovat rikastuttaneet mentalistien työkalupakkia?

Mentalismin tulevaisuus ja sen rooli nyky-yhteiskunnassa

Mentalismi on läpi historiansa osoittanut kykynsä mukautua ja kehittyä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan tälle kiehtovalle alalle?

Teknologian kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus voivat avata ovia uudenlaisille mentaalisille kokemuksille. Kuvittele mentalistin esitys, jossa yleisö uppoutuu täysin immersiiviseen ympäristöön.

Toisaalta, tekoälyn kehitys herättää kysymyksiä. Voiko AI oppia mentalismin taitoja? Tämä skenaario voisi mullistaa alan, mutta samalla se korostaa inhimillisen vuorovaikutuksen ainutlaatuisuutta. Vaikka voisinkin kuvitella tekoälyn oppivan lukemaan ajatuksia, uskon ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja siihen, ettei livenä koettua esitystä voida korvata.

Mentalismin soveltaminen arkielämässä jatkaa kasvuaan. Vaikka käyttäytymisen psykologia on tiedettä, uskon monen mentalistin voivan lisätä siihen oman mausteena koulutuksia kehitellessään. Yritykset ovat kiinnostuneita asioista, joilla työn tekeminen helpottuu ja uskon että tämä trendi todennäköisesti vahvistuu tulevaisuudessa.

Tiede ja mentalismi lähentyvät entisestään. Emme kenties käytä esityksissämme aivokuvantamisen uusimpia patentteja, mutta voimme käyttää löydöksiä rakentaessamme siltaa tieteen ja taiteen välille. Uskon myös että mentalismin historia sisältää monia mielenkiintoisia kokeiluja, joiden paikkansapitävyyttä tulevat tiedemiehet voisivat laitteillaan testata. 

Loppujen lopuksi, vaikka maailma muuttuu, mentalismin ydin säilyy. Uskon sillä olevan myös tulevaisuudessa kyky hämmästyttää ja herättää ihmetystä.

Vaikka tekniikat ja esitystavat muuttuvat, ihmisten kiinnostus mielen mysteereihin säilyy. Mentalismin rooli on yhä edelleen olla sekä viihteen että henkilökohtaisen kehityksen väline, haastaen meidät pohtimaan mielemme potentiaalia.

Yhteenveto

Mentalismin matka 1800-luvun hämäristä teattereista nykypäivän television parrasvaloihin on ollut huikea. Olemme nähneet, kuinka ala on kehittynyt, mukautunut ja jatkuvasti haastanut käsityksemme mielen voimista. Mentalismi ei ole vain viihdettä - se on inspiroinut tieteellistä tutkimusta, vaikuttanut psykologian kehitykseen ja tarjonnut työkaluja arkielämän haasteisiin. Kun seuraavan kerran näet mentalistin esiintyvän, muista, että olet todistamassa vuosisatojen kehityksen ja innovaation tulosta. Mitä mentalismin tulevaisuus tuo tullessaan? Se jää nähtäväksi, mutta yksi asia on varma: tämä kiehtova taiteenlaji jatkaa mieliemme hämmästyttämistä vielä pitkään.

Project Alpha: Taikurien suuri huijaus sai tutkijat naurunalaisiksi

Project Alpha

Joskus totuus on oudompaa kuin fiktio.

“Generous funding doesn’t make scientists smart... Nor are they able to detect trickery without help.”

— James Randi

On vuosi 1973.

Israelilainen illusionisti ja itseään psyykikkona markkinoinut Uri Geller on juuri vieraillut Johnny Carsonin The Tonight Show'ssa. Lusikoita väännellyt ja ajatuksia telepaattisesti lukenut Geller oli kuuminta hottia, hämmentäen yleisöjä missä tahansa esiintyikään. Gellerin myyntivalttina oli miehen väitteet siitä, että ihmeet, joita hän demonstroi, ovat totta ja perustuvat hänen paranormaaleihin kykyihinsä.

Gellerin bravuurina oli taivuttaa metalliesineitä, kuten lusikoita, pelkällä ajatuksen voimalla.

Taivuttamisen lisäksi Geller pysäytti kelloja ja väitti voivansa lukea ajatuksia. Esitykset herättivät laajaa kiinnostusta ja huomiota sekä ihailijoiden että skeptikoiden keskuudessa. Gellerin lumoissa olivat tv-isäntien lisäksi myös kodeissaan miehen temppuilua seuranneet tavalliset kansalaiset.

Karismaattisen, murtaen englantia puhuneen ihmemiehen seikkailut eivät kuitenkaan sopineet kaikkien pirtaan. Erilaisten huijareiden visiitit sen ajan tv-ohjelmissa olivat alkaneet nyppimään erityisesti illusionisti James Randia.

By James Randi Educational Foundation, CC BY-SA 3.0

Skeptikkona tunnetuksi tullut Randi käytti suuren osan urastaan paljastaakseen huijareita ja väitteitä paranormaaleista ilmiöistä. Tässä yksi esimerkki tuimailmeisestä Randista paljastamassa erään tv:ssä kykyjään testanneen telepaatikon temppuilua.

Randi oli hämmästynyt siitä, miten helposti ihmisiä voidaan huijata, kun he uskovat näkevänsä jotain yliluonnollista. Esityksissään Randi suoritti samanlaisia temppuja kuin Geller, kuten lusikoiden taivuttamista, mutta korosti aina, että kyse oli pelkästään taitavasta käsittelystä eikä mistään yliluonnollisesta.

Kritiikistä huolimatta Gellerin nousukiidolle ei näyttänyt tulevan loppua, joten Randi päätti nostaa panoksia.

"What would happen if two young conjurors posing as psychics were introduced into a well-funded university parapsychology laboratory?"

Projektin lähtökohdat

Project Alpha oli Randin vuonna 1979 käynnistämä kokeilu, jonka tarkoituksena oli testata parapsykologian tutkimuksen luotettavuutta. Project Alpha toteutettiin yhteistyössä McDonnell Laboratory for Psychical Research -laitoksen kanssa, joka sijaitsi Washingtonin yliopistossa St. Louisissa, Missourissa. Laitos oli saanut merkittävän rahoituksen liikemies James S. McDonnellilta ja oli omistautunut tutkimaan paranormaaleja ilmiöitä, kuten telekinesiaa ja muita psyykkisiä voimia. Randin tavoitteena oli selvittää, pystyisikö tällainen rahoitus parantamaan tutkimusten laatua, vaikka parapsykologien asenne olisi vahvasti psyykkisiä ilmiöitä puolustava. Randi halusi testata, kuinka helposti tutkijat voisivat tulla huijatuiksi, jos he eivät soveltaisi tiukkoja tieteellisiä menetelmiä.

Projektin toteutus

Randi rekrytoi kaksi nuorta taikuria, Steve Shaw’n (myöhemmin tunnettu nimellä Banachek) ja Michael Edwardsin, jotka teeskentelivät omaavansa psyykkisiä kykyjä. He esiintyivät tutkijoille vapaaehtoisina, jotka väittivät pystyvänsä muun muassa taivuttamaan metalliesineitä (esim. lusikoita) ajatuksen voimalla ja liikuttamaan esineitä ilman kosketusta.

Projektin aikana Shaw ja Edwards huijasivat tutkijoita käyttämällä erilaisia taikatemppuja, kuten taivuttamalla metalliesineitä huomaamattomasti ja manipuloimalla suljettuja laatikoita, joihin oli asetettu esineitä. He esimerkiksi vaihtelivat nimilappuja esineiden välillä ja avasivat sinetöityjä laatikoita, vaikuttaen niiden sisältöön ilman, että tutkijat havaitsivat mitään poikkeavaa. Heidän huijauksensa ulottuivat myös telepatian testaukseen, jossa he pystyivät avaamaan ja sulkemaan suljettuja kirjekuoria ja paljastamaan niiden sisältöä ilman, että tutkijat huomasivat manipulointia.

Randi oli varoittanut laboratorion johtajaa, Peter Phillipsiä siitä, että taikureiden asiantuntemus olisi ylipäätään välttämätöntä kokeiden suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa, mutta Phillips ei ottanut varoituksia vakavasti. Hän salli Shaw'n ja Edwardsin johtaa kokeita ja muuttaa niiden sääntöjä oman mielensä mukaan. Tutkijat tulkitsivat useita heidän temppujaan todisteiksi psyykkisistä kyvyistä, vaikka ne olivat pelkkiä taikatemppuja.

Kaksikko onnistui vakuuttamaan tutkijat, jotka eivät epäilleet heidän menetelmiään tai kyseenalaistaneet heidän tuloksiaan.

Paljastus

Project Alpha jatkui useita vuosia, kunnes Randi päätti paljastaa huijauksen. Hän julkisti, että Shaw ja Edwards olivat taikureita ja että heidän paranormaalit kykynsä olivat huolellisesti suunniteltuja illuusioita. Randi korosti, että tutkijoiden epäonnistuminen johtui heidän halustaan uskoa paranormaaleihin ilmiöihin ja heidän puutteellisista tutkimusmenetelmistään. Paljastus herätti suurta kohua parapsykologian piirissä ja johti siihen, että alan tutkimusmenetelmiä ja -asenteita alettiin tarkastella kriittisemmin. Kokeilu osoitti, kuinka helposti jopa hyvin rahoitetut ja näennäisesti tieteelliset tutkimukset voivat harhautua, jos tutkijat eivät ole riittävän skeptisiä ja valppaita mahdollisten huijausten varalta.

Vaikutukset

Kokeilun päätyttyä Randi esitti analyysin jossa hän osoitti, kuinka yksinkertaisia taikatemppuja oli käytetty laboratoriossa ja kuinka ne olisi voitu paljastaa, jos oikeanlaisia kontrollitoimenpiteitä olisi noudatettu. Project Alpha oli merkittävä varoitus tieteelliselle yhteisölle siitä, miten helposti ihmisiä voidaan johtaa harhaan, jos tutkimuksessa ei noudateta tiukkoja ja kontrolloituja menetelmiä. Se korosti myös skeptisyyden ja kriittisen ajattelun tärkeyttä erityisesti paranormaalien väitteiden tutkimuksessa. Projekti toi lisää julkisuutta James Randin työlle skeptikkona ja hänen missionaan paljastaa huijauksia ja suojella ihmisiä petoksilta.

Randi perusti vuonna 1996 nimeään kantaneen James Randi Educational Foundationin (JREF), joka tarjosi miljoonan dollarin palkkion (vuoteen 2015 saakka) kenelle tahansa, joka pystyisi todistamaan paranormaalin ilmiön tieteellisesti valvotuissa olosuhteissa.

Palkkiota ei koskaan lunastettu.

Yhteenveto

Project Alpha jäi historiankirjoihin esimerkkinä siitä, kuinka kriittinen ajattelu ja skeptisyys ovat välttämättömiä tieteellisessä tutkimuksessa, erityisesti silloin, kun tutkimusaiheena ovat kiistanalaiset ja vaikeasti todennettavat ilmiöt, kuten paranormaali toiminta.

Huijauksesta enemmän:

https://skepticalinquirer.org/1983/07/the-project-alpha-experiment-part-1-the-first-two-years/

https://www.themagicwordpodcast.com/scottwellsmagic/261-project-alpha-with-mike-edwards

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_Alpha_(hoax)

https://en.wikipedia.org/wiki/James_Randi_Educational_Foundation

Viisi vinkkiä esiintymisjännitykseen

Vaikka olenkin ollut esiintymislavoilla jo noin 15 vuotta, jännitys on edelleen mukana joka kerta, kun astun yleisön eteen. Muistan, kuinka ensimmäiset esiintymiseni aiheuttivat minulle niin voimakasta jännitystä, että saatoin hermoilla jopa kaksi viikkoa ennen keikkaa. Nykyään suhtautumiseni on muuttunut – otan jännityksen vastaan ystävänä, joka muistuttaa minua siitä, että se mitä teen, on tärkeää. En enää huolestu jännittämisestä, vaan siitä, jos en tunne sitä lainkaan, sillä silloin tiedän, etten ole täysin keskittynyt.

Tässä muutama vinkki esiintymisjännitykseen – se on mahdollista ottaa haltuun ja käyttää voimavarana.

1. Ymmärrä jännityksen tausta

Esiintymisjännitys on luonnollinen reaktio, joka johtuu usein epävarmuudesta ja pelosta epäonnistua. Monelle meistä tilanne, jossa olemme huomion keskipisteenä, voi aiheuttaa voimakasta stressiä, ja tämä stressi kumpuaa usein tarpeesta onnistua täydellisesti. Kun ymmärrämme, että jännitys on osa inhimillistä kokemusta, se auttaa meitä suhtautumaan siihen lempeämmin. Yksi keino lieventää tätä jännitystä on hyväksyä se osana normaalia valmistautumisprosessia. Kun tiedostat, että jännitys on merkki siitä, että tilanne on sinulle tärkeä, se voi auttaa kääntämään sen voimavaraksi.

2. Valmistaudu huolellisesti

Yksi tehokkaimmista tavoista vähentää jännitystä on huolellinen valmistautuminen. Kun tunnet materiaalisi läpikotaisin, itseluottamuksesi kasvaa, ja tämä heijastuu suoraan esiintymiseesi. Jos olet puhumassa suurelle yleisölle, harjoittele esitystäsi useita kertoja etukäteen. Voit myös simuloida esiintymistilannetta vaikka ystävien tai kollegoiden edessä. Tämä auttaa sinua saamaan palautetta ja parantamaan esitystäsi ennen varsinaista tilaisuutta. Hyvä valmistautuminen antaa sinulle mielenrauhan ja vähentää epävarmuuden tunnetta, joka usein ruokkii jännitystä.

3. Keskity hengitykseen ja kehonhallintaan

Jännitys vaikuttaa usein fyysiseen olemukseemme – sydän lyö nopeammin, kädet saattavat täristä ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Tässä vaiheessa on tärkeää keskittyä hengitykseen ja kehonhallintaan. Syvä ja rauhallinen hengitys auttaa rentoutumaan ja tuo mielen takaisin nykyhetkeen. Yksinkertainen harjoitus, kuten hengittämällä syvään nenän kautta, pidättämällä hengitystä muutaman sekunnin ja sitten hitaasti uloshengittäen suun kautta, voi tehdä ihmeitä. Tämän lisäksi voit kokeilla erilaisia rentoutumisharjoituksia, kuten vaiheittaista lihasrentoutusta, jossa jännität ja rentoutat lihasryhmiä yksi kerrallaan.

4. Muuta ajattelutapaasi

Monesti jännityksen syynä ovat negatiiviset mielikuvat ja ajatukset siitä, miten esiintyminen tulee menemään. Sen sijaan, että keskitymme mahdollisiin epäonnistumisiin, voimme pyrkiä tietoisesti muuttamaan ajattelutapaamme. Mieti, mitä voisit saavuttaa onnistuneella esiintymisellä ja miten se voi viedä sinua eteenpäin urallasi. Visualisoi itsesi puhumassa sujuvasti ja vakuuttavasti. Positiivinen visualisointi ja itselle rohkaisevien viestien toistaminen voivat olla voimakkaita työkaluja, jotka auttavat suoriutumaan paremmin.

5. Hyväksy epävarmuus ja luota itseesi

Vaikka valmistautuisit kuinka hyvin tahansa, jokaisessa esiintymistilanteessa on aina mukana jonkin verran epävarmuutta. Esiintyessäni mentalistina ja taikurina olen tottunut siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Olen kuitenkin asennoitunut epäonnistumiseen osana esitystä ja kun tiedostan selvinneeni tähän asti vuosien varrella tapahtuneista mokailuista huolimatta, voin luottaa siihen, että pystyn hallitsemaan tilanteen vaikkei kaikki aina menisikään suunnitellusti. Olisi hyvä muistaa, ettei yleisö ole vihollinen, vaan useimmiten sinua tuijottavat silmäparit ovat kiinnostuneita ja myötätuntoisia. Suurin osa viestinnästä tapahtuu kuitenkin ns. rivien välissä. Aistimme esiintyjän asenteen ja jos se on rennon hyväksyvä, asettaudumme usein esiintyjän puolelle - tapahtui esityksessä mitä tahansa. Keskity siihen mikä on tärkeää: viestin välittämiseen ja yhteyden luomiseen yleisöön.

polttoainetta itsekurille 🌿

Hyötyjen ajattelu itsekurin polttoaineena on tehokkaampaa kuin itsensä ruoskinta.

Esimerkiksi, jos tavoitteeni on pudottaa painoa ja menen lounaalle ajatellen vain mielikuvaa hoikemmasta vartalosta, motivaatio todennäköisesti pettää. Sen sijaan, jos olen tutkinut päätökseni taustalla olevia syitä syvemmin, minun on helpompi tehdä terveellisiä valintoja. On helpompaa tehdä vaikeita päätöksiä, kun tietää uhrautumisen taustalla olevat perimmäiset syyt.

Salaatin valitseminen pizzan sijaan on helpompaa, jos ei pelkästään unelmoi kireämmästä kropasta, vaan tietää kevyemmän olotilan parantavan elämänlaatua laajemmin ja pidemmällä tähtäimellä.

Uusien rutiinien omaksuminen ja uhrausten tekeminen on helpompaa, kun ymmärtää niiden perimmäisen vaikutuksen.

Perimmäisiä syitä voi etsiä kysymällä itseltään syventäen: miksi?

▪️ Haluan ottaa pizzan sijaan salaattia. Miksi?

▪️ Koska haluan elää terveellisemmin. Miksi?

▪️ Koska haluan nauttia elämästä enemmän. Miksi?

▪️ Koska kevyempänä ja hyvinvoivana jaksan nauttia elämästä. Miksi?

▪️ Koska haluan saada elämästä enemmän irti. BINGO!

Mitä syvemmälle pääset, sitä parempia syitä saat perustelemaan vaikeita valintoja. Tällä asenteella tehty uhraus ei riistä, vaan palkitsee.

Kohtaamisia huippumentalistien parissa

Näytä täysikokoinen

Näytä täysikokoinen

Näytä täysikokoinen

Näytä täysikokoinen

Näytä täysikokoinen

Näytä täysikokoinen

Pääsin kesäkuun lopulla osallistumaan ensimmäistä kertaa Meeting of the Minds -kongressiin. Tapahtuman taustalla on vuonna 1978 perustettu Psychic Entertainers Association, jota voitaisiin pitää eräänlaisena mentalistien kattojärjestönä. Sen noin kahtasataa jäsentä yhdistää sitoutuneisuus ja omistautuminen psyykkisen viihteen eettiseen esittämiseen. Jäsenistö koostuu monista maailman huippumentalisteista, hypnotisteista ja alaan liittyvien taiteiden tutkijoista; mukana on kokopäiväisiä, osa-aikaisia ja eläkkeellä olevia viihdyttäjiä. Järjestöön pääsemiseksi vaaditaan vähintään kolme täysjäsenen suositus ja ennen valinnan tekemistä hakijaa myös haastatellaan alaan liittyen. Olen järjestön kautta aikain neljäs suomalaisjäsen. Itseni lisäksi aktiivisia nykyjäseniä Suomesta ovat myös kongressiin lähteneet Pete Poskiparta sekä Jose Ahonen.

Meeting of the Minds (MOTM) järjestettiin tällä kertaa New Mexicon Albuquerquessa, paahtavassa keskikesän helteessä. Tapaamisen pitopaikkana oli Marriott Pyramid North -hotelli ja sen kongressitilat. MOTM järjestetään siis vuosittain ja aina jonkun jäsenen organisoimana. Kaupunki määräytyy jäsenistön sijainnin mukaan ja aavistelimme jo ennen kongressia Albuquerquen olleen hankala monelle jenkillekin pelkän sijaintinsa perusteella. Meille sijainti ei ollut haaste, reissuun lähtiessään sitä jo sopeutui kuitenkin ajatukseen siitä, että seuraavat 24 tuntia vietettäisiin matkan päällä, kävi miten kävi.

Kaupunkina Albuquerque oli melko haastava. Kuumuuden takia ulkona ei kahden ensimmäisen päivän aikana voinut käydä käytännössä aamupäivän jälkeen. Ensimmäisen aamun kävelyreissu keskeytyi puoli yhdeltätoista noin 35 lämpöasteen lukemissa. Kuumuus ja valtavat etäisyydet tarkoittivat käytännössä sitä, että joka paikkaan oli mentävä taksilla, tässä tapauksessa Uberilla. Haluat kauppaan, ota uber. Haluat kaupasta jonnekin muualle, taas Uber. Vain aivan kaupungin ydinkeskusta ja vanhan kaupungin alue vaikuttivat sellaisilta, että niissä olisi ollut katseltavaa pidemmäksikin aikaa. Viikko menikin ns. täsmäiskuja tehden ja Uber-kuskeille rallienglantia sönköttäen. Laajalle levinnyt infra ja pitkin laaksoa levittäytyneet asuinalueet olivat erään kuskin mukaan tyypillistä New Mexicoa, hyvä vinkki mahdollisia tulevia reissuja varten.

Jaoimme Josen kanssa saman hotellihuoneen ja viikko vierähtikin alan koukeroista jutellen ja uusia juttuja suunnitellen. Itselle kongressin tärkeintä antia oli päästä tutustumaan alan kansainvälisiin huippunimiin. Oli innostavaa päästä keskustelemaan alan huippujen kanssa täysin heidän vertaisenaan, ilman kukkoilua tai ylimääräistä pätemistä. Luennoilla istuessa tajusin myös miten paljon "mielten miitissä" meno erosi taikureille suunnatuista koulutuspäivistä. Ensinnäkin, kenelläkään ei ollut korttipakkaa. Korttitemppuja ei arvostettu, koska korteilla on harvoin tarttumapintaa normaaliin ihmiseen. Voi olla vaikuttavaa demonstroida ajatusten lukemista pelikortteja apuna käyttäen (jota myös itse teen), mutta huomasin jo ensimmäisen päivän aikana, että huomiota kiinnitettiin erityisesti katsojan kokemukseen. Henkilökohtaisen kokemuksen nähtiin viestittyvän tehokkaammin katsojien omia ajatuksia tulkiten, ilman että siihen liitetään esine, joka monesti yhdistetään pelaamiseen ja huijaamiseen. En ollut koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta.

Luentojen aiheet vaihtelivat luennoitsijasta riippuen. Mieleeni jäi luento takavuosien psyykikko David Hoy'sta sekä siitä, miten rakentaa itselle toimivampia close up-efektejä tai vaikka kokonainen teatterishow. Luennot antoivat valtavasti ajateltavaa ja sekaan mahtui onneksi myös monta leuat lattiaan tiputtanutta efektiä!

Erityisen ylpeä olin myös Josen ja Peten luennoista ja esiintymisistä jenkkiyleisön edessä. Josen luento käsitteli avustajan päässä todeksi muuttuvaa näkymätöntä köyttä, Pete sen sijaan kertoi täysiä saleja myyneestä Maagikot-kiertueesta. Iltaesityksissä molemmat vetivät myös timanttiset esitykset ja illallisilla jutellessa monet kehuivat miten kaukaa me olimme paikalle viitsineet saapua, "Now, that's some dedication!", kuten eräs pöytäseurueesta kommentoi.

Suurin ajatus reissun jälkeen on se, että tasoa pitää nostaa entisestään.

Toive omasta teatterikiertueesta nytkähti Josen kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana isosti eteenpäin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tuleva vuosi 2025 tulee olemaan isojen projektien vuosi!

Kiitos Pete ja Jose matkaseurasta ja erityisesti koko P.E.A. hienosti järjestetystä ja ajatuksia avartaneesta kongressista.

See you guys next year!

Piin tuhat desimaalia muistiin, osa 2

Teksti on jatkoa alustukselle, jonka voit lukea täältä. Käyn seuraavassa läpi vaiheet, joiden avulla opettelin ulkoa piin tuhat desimaalia kahdessa viikossa.

Tuhat desimaalia muistiin

Esittelen työvaiheet yksinkertaistettuna ja lyhyesti. Prosessi on monivaiheinen ja varsinkin sen alussa tapahtuva valmistelutyö oli ajaa minut epätoivon partaalle. Tuhannen desimaalin opettelu on kuitenkin tehtävissä ja jos mielenkiintoa löytyy, haastan myös sinut kokeilemaan tätä menetelmää. Väitän, että saisin lähes kenet tahansa muistamaan Piin sata ensimmäistä desimaalia viidessätoista minuutissa. Rohkeat ottakoot yhteyttä!

Ok, let's go!

Vaihe 1: Määrittele numeroille oma vokaali & konsonantti

Älä kysy miksi, asia kirkastuu vaiheessa kolme. Listaa itsellesi numerot 0-9 ja kirjoita niiden viereen sekä joku vokaali, että konsonantti. Saat päättää itse mitä vokaaleja ja konsonantteja käytät, suosittelen käyttämään apuna logiikkaa ja visualisointia.

1 voi olla I ja T.

2 = Ä ja N (n-kirjaimessa on KAKSI pystyviivaa, logiikka & visuaalisuus)

3 = E ja M (3 pystyviivaa, E on kuin peilikuva kolmosesta)

Jatka samaan malliin muidenkin kanssa ja totea myöhemmissä vaiheissa tehneesi vääriä valintoja ihan kuten minä tein. Palataan tähänkin myöhemmin.

Vaihe 2: Numeroiden jäsentely

Hae netistä piin tuhat ensimmäistä desimaalia ja kopio ne tekstinkäsittelyohjelmaan. Jaa numerot allekkain kolmen numeron sarjoiksi. Ensimmäiset sata desimaalia näyttävät tältä:

14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679

Jäsennettynä lista näyttää tältä:

141

592

653

589

793

238

462

643

383

279

502

884

197

169

399

375

105

820

974

944

592

307

816

406

286

208

998

628

034

825

342

117

067

9...

Vaihe 3: Numerot kirjaimiksi

Muuta jokainen kolmen numeron kokonaisuus kirjaimiksi niin, että ensimmäinen on vastine sen numeron konsonantille, toinen vokaalille ja kolmas konsonantille.

141 = TAT (konsonantti, vokaali, konsonantti)

592 = SYN (konsonantti, vokaali, konsonantti)

jne.

Jatka samaan malliin kaikkien yli KOLMENSADANKOLMENKYMMENENKOLMEN kolminumeroisen kokonaisuuden kanssa ja totea viimeistään silloin, ettei touhussa ole mitään järkeä. Jatketaan silti!

Vaihe 4: Kirjaimet sanoiksi

Muuta jokainen kolmen kirjaimen paketti sanaksi. Et saa muuttaa aiemmin tehtyjä valintoja ensimmäisiksi kirjaimiksi, vaan sinun on keksittävä sana joka sopii ennalta määrättyihin kirjainyhdistelmiin. Kolmen ensimmäisen kirjaimen pitäminen paikallaan on koko jutun pointti, älä siis lisää kirjaimia niiden eteen etkä väleihin, ainoastaan loppuun. Voit venyttää keskimmäistä vokaalia tai jälkimmäistä konsonanttia tarpeen tullen kunhan muistat, että kirjaimet kertovat sinulle piin numerot juuri siinä järjestyksessä kuin ne ilmenevät lukujonossa.

Sekoittaminen = no bueno.

Onnea matkaan. Nyt ymmärrät miksi taustatöiden tekeminen otti suurimman osan koko projektista.

Vedetään hetki happea. Ei tehdä mitään. Mietitään vain.

333,333333 erilaista kolmen kirjaimen sanaparia tarkoittaa vääjäämättä sitä, ettei jokaiselle kirjainmötille ole mahdollista luoda järkevää tai edes järkevältä missään mielessä tuntuvaa sanaa. Työ on kuitenkin vain tehtävä. Olen valitettavasti hukannut vuonna 2012 tehdyn alkuperäistiedoston, joka sisälsi jokaisen keksimäni sanan mitä hulluimmillekin kolmen kirjaimen kombinaatioile. Kiukkuinen shift+delete on ymmärrettävää näin päättömän projektin päätteeksi. Helppojen sanojen kohdalla itse muistaminen (joka tulee vastaan hetken kuluttua) tuntui kuitenkin lastenleikiltä. Prosessi ottaa aikaa ja vaatii mielikuvitusta, mutta luota minuun, itse muistaminen muuttuu kyllä helpoksi ja palkitsee tekijäänsä monin verroin.

Vaihe 5: Muistireittien luominen

Luo tarvittava määrä muistireittejä. Jokaiselle muistipisteelle tallennetaan aina kaksi sanaa, eli yhteensä 6 numeroa. Jos luot jokaiselle muistireitille 16 pistettä eli tallennuspaikkaa, pääset lähelle tuhatta jo kymmenellä reitillä. Reitti voi olla siis esimerkiksi matka kotoa töihin. Reiteistä lisää tekstin ensimmäisessä osassa. Reitti voi kulkea myös kotonasi tai missä tahansa paikassa minkä tunnet ja minkä voit visualisoida mielessäsi. Voit mielessäsi kulkea huoneesta huoneeseen ja päättää mikä paikka on milloinkin niin mieleen jäävä, että sinne kannattaa tallettaa satunnaisia mielikuvia luomistasi sanahirviöistä. Vaihe kuulostaa tylsältä, mutta on ensimmäinen itse muistamiseen liittyvä prosessi, ja tärkeä osa numeroiden mieleen painamiseen liittyvää kuvittelua.

Kirjoita reitit paperille. Käy jokaisen listan tallennuspaikat läpi useita kertoja.

Päätä myös missä järjestyksessä reitit tulevat. Jos tallennat ensimmäiset 96 numeroa eli 16 sanaa kotiisi ja seuraavat lenkkipolkusi varrelle, et voi itse muistamisen aikana hypätä kotoasi työpaikalle ettei numerosarja katkea. Luo siis reitit ja pisteet ja päätä missä järjestyksessä reittejä käytetään.

Työlästä? Tiedän.

Vaihe 6: Koe euforiaa ja ala muistamaan asioita!

Niille hulluille, jotka ovat vielä tässä vaiheessa mukana, tässä pieni läpikäynti:

1. Muutit numerot konsonanteiksi ja vokaaleiksi. Osaat ne vaikka unissasi

2. Listasit numerosarjan kolmen numeron paketeiksi

3. Muunsit numerot konsonanteiksi ja vokaaleiksi

4. Muutit kirjaimet sanoiksi

5. Loit loistavia ja mieleenjääviä muistireittejä ja painoit ne mieleesi.

Nyt tulee aika laittaa opittu testiin ja kokeilla miten tehokkaasti tämä muistamisen menetelmä toimii, vaikka edessä onkin mahdottomalta näyttävä tuhannen satunnaisen numeron muistaminen.

Ota eteesi ensimmäisenä tuleva muistireitti. Katso kahta ensimmäistä sanaa ja tallenna ne ensimmäiseen muistipisteeseen. Oma ensimmäinen reittini kulki lapsuudenkodistani läheisen R-kioskin videohyllylle. Tallensin ensimmäiseen pisteeseen (varasto) kaksi ensimmäistä sanaa, tatti ja syntikka. Kuten sanottua, mitä hullunkurisempi ja oudompi mielikuva, sen parempi. Koska tallennamme kaksi sanaa, meidän on myös tiedettävä 100% varmuudella kumpi niistä tulee ensin, joten;

Ensimmäisenä tallennettava sana (hahmo, esine) TEKEE aina jotain toiselle sanalle.

Tässä tapauksessa TATTI soittaa SYNTIKKAA (TAT eli 141 ja SYN eli 592)

Jatka samalla logiikalla läpi jokaisen muodostamasi reitin, tallentaen jokaiselle muistipisteelle aina kaksi seuraavaa sanaa. Siirry reitiltä toiselle ennalta määrätyssä järjestyksessä. Liian työlästä? Tiedän.

Mutta. Myös palkitsevaa.

Itse muistamistyö on ainakin omasta mielestäni antoisaa. Ulkopuolisesta se näyttää siltä, etten tee mitään, mutta päässäni muodostuu lukematon määrä hauskoja ja absurdeja mielikuvia sanoista ja esineistä ja jokaisen reitin läpi käyminen on kuin muistelisi mitä unessa tapahtui.

Finaalivaihe: numeroiden ulkoa luetteleminen

Numeroiden muistista luetteleminen on yksinkertaista. Laitat silmäsi kiinni, palaat ensimmäisen reittisi ensimmäiseen pisteeseen ja tulkkaat kuulijoille sen, mitä muistipisteellä olevat sanat sinulle kertovat. Kuten sanoin, kukaan ei ole täällä opettelemassa numeroita vaan tarinoita. Jos näet tatin ja syntikan, tiedät vaistomaisesti että kyseessä on 1 4 1 ja 5 9 2. Kirjaiminen tulkkaaminen numeroiksi reaaliajassa ottaa aikansa, mutta muuttuu automaattiseksi käydessäsi reittejäsi läpi. Luota minuun, tunne on aika maaginen. Tässä allekirjoittanut luettelemassa ensimmäiset sata desimaalia vuonna 2018. Sain palautettua reitin mieleeni muutamassa minuutissa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Mitä sitten?

Kuten Studio Julmahuvin Nukkumistempaus -sketsissä, myös tuhannen desimaalin ulkoa opettelussa on kyse lähinnä pätemisestä. Itsellä oppimisen motivaationa oli halu testata muistitekniikoita äärimmilleen, mitään järkevää syytä en numeroiden ulkoa opettelussa näe. Jos joku kuitenkin näkee vaivakseen suoriutua samanlaisesta urakasta, en voi muuta kuin toivottaa tsemppiä haasteeseen!

Kiitos!

Piin tuhat desimaalia muistiin, osa 1

Onko olemassa helppoja tapoja oppia satunnaisia ja abstrakteja asioita niin, että muistaminen vaikuttaa yliluonnolliselta? Onko mahdollista oppia korttipakka alle 13 sekunnissa. Kyllä. Tai muistaa vartin aikana lueteltuja satunnaisia sanoja yli 330 kappaletta? Jälleen kyllä. Tai samassa ajassa muistaa satunnaisia nimiä ja kasvoja yli 220? Abso-fucking-lutely.

Vuonna 2012 hurahdin muistitekniikoiden mielenkiintoiseen maailmaan. Lueskelin aiheesta useita kirjoja ja päätin lopulta ottaa yhteyttä norjalaiseen muistimestariin, Oddbjørn By´hyn. Yhteydenpito käynnistyi vauhdikkaasti ja jo muutaman kuukauden viestittelyn jälkeen istuin lentokoneessa matkalla Osloon, valmiina ottamaan oppia tältä ennätyksiä rikkoneelta muistitekniikoiden mestarilta.

Päivä Oddbjørnin seurassa oli silmiä avaava ja hämmentävä.

Silmiä avaava siksi, että tajusin miten yksinkertaisista tekniikoista oli kyse, ja hämmentävä siitä syystä, ettei tekniikoista puhuttu yleisesti enemmän. Miksei minulle opetettu tätä koulussa? Reissun aikana käsitykseni muistamisesta muuttui täysin ja kotiin palattuani halusin testata oppimaani venyttäen henkisen kapasiteettini äärimmäisyyksiin asti.

Päätin opetella ulkoa piin tuhat ensimmäistä desimaalia, kahdessa viikossa.

Mistä on kyse?

Yleensä muistista puhuttaessa sorrumme yleistyksiin. Meillä on joko mielestämme hyvä muisti, tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Satunnaista tietoa mieleensä tankkaavat muistimestarit eivät kuitenkaan ole yli-ihmisiä, he ovat vain opetelleet oikean tekniikan painamaan mieleensä valtavia määriä informaatiota. Muistamisprosessia helpotetaan käyttämällä hyväksi ihmismielen luontaista kykyä luoda mielikuvia.

Tehdään testi. Mieti reittiä kotoasi joko työpaikalle tai kouluun, tai minne tahansa mihin kuljet päivittäin. Minkälaisia yksityiskohtia pystyt reitin varrelta muodostamaan? Saatat muistaa rappukäytävän ja eteisaulan infotaulun, muistat miltä ulko-oven takana näyttää ja kykenet helposti myös palauttamaan mieleesi lukemattomia detaileja liikennemerkeistä monumentteihin ja patsaisiin, rakennuksista risteyksiin, ilman sen suurempaa vaivaa. Tapamme tallentaa tietoa perustuu rakentamalla automaattisesti yksityiskohtaisia karttoja monimutkaisista ympäristöistä.

Muistitekniikoiden taika piilee tämän kyvyn hyväksikäyttämisessä.

Homman juoni lyhyesti sanottuna: uusi tieto tallennetaan johonkin jo tunnettuun.

Ennen tallentamista tiedosta itsestään on tehtävä mielenkiintoinen. Satunnaisia lukuja päntätessä en kuvittele numero kuutosta stop-merkin päälle, vaan minun on luotava myös siitä jotain sellaista, joka virittää mielikuvitukseni valloilleen ja joka samalla helpottaa sen muistamista. Kuvitteellisen ostoslistan painaminen mieleen onnistuu esimerkiksi näin;

• mieti montako tuotetta ostat, tässä tapauksessa vaikka 10

• kuvittele kauppa jonne olet menossa ja päätä kymmenen eri paikkaa, mihin aiot tallentaa listasi artikkelit

• käy muistireitti läpi jotta se on sinulle selkeä ENNEN tavaroiden mieleen painamista

• tallenna jokaiselle muistipisteelle yksi ostoslistan tuote ja tee mielikuvasta mahdollisimman hersyvä

Voilà, olet juuri käyttänyt tehokasta muistitekniikkaa!

Kaupan ovien avautuessa voit kuvitella liukuovien tilalle jättimäiset kurkut. Portit ovat muuttuneet rasvaa tihkuviksi grillipihveiksi, palvelutiski on valmistettu kokonaan juustosta jne.

Tee mielikuvista absurdeja ja älyttömiä. Anna niiden olla jopa härskejä jos siltä tuntuu. Kuvittele kaikilla aisteilla, mieti miltä juustoinen palvelutiski tuntuu ja tuoksuu. Tällä tavoin on mahdollista muistaa myös abstrakteja asioita, kuten numeroita.

Ennen muistamista on rakennettava reitit, joille tallennettava tieto tallennetaan. Sen jälkeen pitää muuttaa numerot sellaisiksi, että ne painuvat mieleen. Piin ulkoa opettelussa tämä oli selkeästi se työläin vaihe, vieden kahden viikon prosessista helposti yli 60 prosenttia. On tärkeää muistaa etten missään vaiheessa painanut mieleeni numeroita vaan mielikuvia. Sukelletaan syvemmälle.

Pitkien numerosarjojen opettelu

Kuten todettua, se mitä muistetaan, on oltava mielessä selkeänä ja visuaalisena. Pelikortteja ulkoa opetteleva ei toista mielessään korttien nimiä, vaan saattaa luoda muistireitilleen mielikuvia hahmoista ja niiden tekemistä toiminnoista. Jos haluaisin opetella ulkoa pelikortteja, loisin jokaiselle kortille hahmon. Padat voisivat olla historiasta tuttuja miehiä, hertat naisia, ruudut sarjakuvahahmoja ja ristit ihmisiä jotka tunnen henkilökohtaisesti. Jokaiselle hahmolle luotaisiin myös toiminto. Jos pata jätkä on Tiger Woods, hänen toimintonsa voisi olla golfpallon lyöminen. Michael Jackson tekee moonwalkia, Michael Jordan (tässä tapauksessa pata 10) donkkaisi koripalloa ja niin edelleen. Kun esivalmistelut on tehty ja jokaista korttia katsoessani tietäisin sekä kortin hahmon että toiminnon, voisin alkaa testaamaan itse ulkoamuistamisen prosessia. Jos näen ensimmäisinä kortteina pata jätkän ja pata kympin, tallentaisin muistireittini ensimmäiseen pisteeseen Tiger Woodsin donkkaamassa koripalloa. Tämä selkeä ja visuaalinen mielikuva kertoisi minulle välittömästi kyseessä olleen pata jätkän ja pata kympin ja pystyisin samalla tallentamaan yhteen muistipisteeseen ja yhdellä mielikuvalla kaksi pelikorttia.

Makes sense? Sitä minäkin.

Lue toinen osa täältä.

Näin lisäät merkityksellisyyttä elämääsi

Harva meistä tietää intuitiivisesti mitä haluaa elämällään tehdä. Haasteet työelämässä, parisuhteessa tai vapaa-ajan vietossa voivat hallita ajattelua niin paljon, ettei enää pysty nauttimaan elämästä samalla tavoin kuin aiemmin. Alla työkalu herättämään ajattelua uusien asioiden ja mielenkiinnon kohteiden tarkasteluun ja tutkimiseen. Teksti on osa pidempää kokonaisuutta, jonka kirjoitin vuonna 2023 ilmestyneeseen kirjaani Kaikesta huolimatta - mentalistin ohjeita hyvään oloon. Jos teksti miellyttää ja haluaisit tutustua ajatuksiini tarkemmin, helpoin tapa tilata kirja on laittaa siitä viestiä minulle osoitteeseen tommi@viikinkoski.fi 

Lähetän kirjan sinulle muutamassa päivässä - nimmarilla varustettuna!

Tänään siis aiheena mielenkiinnonkohteiden tutkailu ja merkityksellisten asioiden lisääminen arkeen:

1. Kirjoita ylös jokainen asia, joka kiinnostaa sinua.

Oma listani voisi näyttää vaikka tältä: mentalismi, luennointi, perheen kanssa touhuaminen, kalastaminen, bjj ja kirjoittaminen.

1. Valitse yksi asia, joka tuntuu hyvältä. 

Missä asiassa sallit itsellesi täydellisen epäonnistumisen? Valitse ensi alkuun vain yksi, ilman suurempaa painetta. Tarkoitus ei ole tehdä tätä asiaa lopun elämää.

Nyt sinulla on teema, aihe, suuntaviiva. Oletan, että tämä asia on todella sellainen, joka sinua kiinnostaa. Jos ei ole, käy listasi uudelleen läpi ja koita löytää sellainen. 

Seuraa paras vaihe: keskity tämän asian tekemiseen seuraavat 30 päivää.

Kuulit oikein. Ei selityksiä, vain teot merkitsevät. Käytä seuraavat 30 päivää tehden tätä asiaa joka päivä. Tutustu siihen. Ota selvää, miltä sen tekeminen oikeasti tuntuu. Herättele itseäsi sen suhteen, onko asian tekeminen ihan oikeasti mieluisaa tai täydellistä vain unelmissasi. Käytä joka päivä haluamasi aika sen selvittämiseen, saattaisiko tämä asia olla uusi intohimosi. 

Jos kuvittelet tämän olevan ajanhukkaa, mieti uudestaan. Ensinnäkin, lähdit tilanteesta, jossa intohimo oli kadoksissa. 30 päivää myöhemmin olet joko löytänyt sen tai huomannut melko varmasti, mikä se ei ole. Ei siis ole väliä, vaikka valinta tuntuukin väärältä. Palaa takaisin listaasi, ja tee tarvittavat muutokset. Toista sama prosessi alusta: valitse mielenkiinnon kohde, ja ryhdy toimeen. On myös kolmas vaihtoehto, ja se on olla valitsematta. Tosin tekemättä mitään et saa myöskään mitään aikaiseksi. Ryhtymällä hommiin ja tekemällä jonkun asian eteen 30 päivää töitä, saat ehkä selvitettyä, mikä sinua ihan oikeasti kiinnostaa. 

Tärkeintä on toiminta.

Väitän jopa, että jos intohimon tai suunnan puute koskee juuri sinua, suurena syynä saattaa olla toimettomuus eli se, että et tee asioita. Valitettavasti myös toimettomuuteen, kuten motivaatioon ja intohimoon, liittyy itseään ruokkiva noidankehä: toimettomuus johtaa hämmentymiseen, joka johtaa pelkoon. Pelko johtaa toimettomuuteen, joka johtaa hämmentymiseen, joka...

Voimme muokata ajattelua toistolla. Jatkuvasta murehtimisesta voi opetella irti. Jos olet negatiivinen, pakota itsesi näkemään myös hyviä asioita. Jos olet epävarma, pakota itsesi tekemään hankalia juttuja välittämättä tunteesta. Tunne ja mielikuva muuttuvat tekemällä asioita toisin päivä toisensa perään. Hyväksymällä jokainen hetki sellaisenaan, pystyy vapauttamaan itsensä tästä ajattelun oravanpyörästä. 

Näiden 30 päivän aikana sinun tehtäväsi olisi keskittyä näkemään pelkkiä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia ja tilanteen tullen tarttua niihin kiinni. Leikitään, että olet yrittäjä. Olet juuri laittanut firman pystyyn ja kaipaat lisää asiakkaita. Pyörittelet jatkuvasti mielessäsi skenaarioita liittyen markkinointiin ja kontaktien lisäämiseen, mutta et ole saanut aikaiseksi sen tarkempaa suunnitelmaa. Haasteen tarkoitus on tarkentaa omaa keskittymistä ja huomata asioita, jotka voisivat viedä sinua haluamaasi suuntaan. Toiminnan aloittamiseen liittyvän haasteen tekemisestä oli minulle muutama vuosi sitten valtava apu. Huomasin jo muutaman päivän jälkeen, miten jokaisen tekosyyn takana olikin ollut pelko epäonnistumisesta, eikä mikään ihan aidosti minua estänyt asia. Yhtäkkiä olikin aikaa järjestellä asioita ja saada juttuja aikaiseksi. Se, mitä tuolloin kaipasin, ei ollut ulkopuolinen apu vaan rohkeus. En saanut sitä tuolloin muualta, joten uskallus oli pakotettava esiin. Kirjoita ylös, mitä haluat näiden 30 päivän aikana saavuttaa ja anna palaa. Keskity asioihin, jotka ovat oikeasti tavoitettavissa. Teema voi olla vaikka yrityksen näkyvyyden lisääminen. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien alat vain yksinkertaisesti toteuttaa asioita, jotka vievät sinua kohti päämääräsi, rohkeasti ja positiivisella asenteella. 

Voi olla, että olet jo pitkään pohtinut tietyn tempauksen tekemistä? Nyt on vihdoin aika polkaista se käyntiin. Nyt eikä huomenna. Tartu puhelimeen, katsele tutoriaaleja ja kouluta itseäsi, jos se on tarpeen. Tee näiden päivien aikana kaikkesi, jotta saat enemmän aikaan siinä, missä olet jo pitkään viivytellyt. 

Kuukauden teemana voi tietenkin olla mitä tahansa. Voit aloittaa urheilemisen, parantaa unen laatua, korjata välit kavereihisi tai heittää vaikka tikkaa, jos et muuta keksi. 30 päivää on tarpeeksi pitkä aika näyttämään, miten paljon asioita saa aikaiseksi jos vain ryhtyy toimeen. Pitkään jatkuneen tekemättömyyden tai itsetuntoon liittyvien asioiden kanssa painiminen johtaa usein siihen, ettei enää luota itseensä. Tämäntyyppinen haaste voi kuitenkin tarjota meille pieniä onnistumisia, joiden myötä voimme vakuuttua jälleen omista taidoistamme. Tarkoitus on aloittaa pienestä ja edetä omaan tahtiin. Meillä on paha tapa päästää asiat liian pitkälle, ja yrittää korjata liian isoa osaa elämästä kerrallaan. Tämä näkyy hyvin aina uudenvuoden aikaan. Näemme uuden vuoden olevan mainio hetki tuoda esiin se parempi versio itsestämme, ja lupaamme tehdä sen eteen kaikkemme. Tilastojen valossa homma menee kuitenkin puihin jo reilun parin viikon kuluttua. Ongelma on usein siinä, ettemme tähtää tarpeeksi alas. Asetamme siis liian isoja tavoitteita kerrallaan. Kuntosalille ensimmäistä kertaa menevä ei taatusti lataa tankoon kahtasataa kiloa, vaan etenee maltillisemmin ensin pienemmillä painoilla. Mitä järkeä on koittaa muuttaa koko elämäänsä, kun tuskin kykenee pitämään itseään kurissa niiden pienien rutiinien kanssa? Pienet asiat päivittäin tai viikoittain toistettuna voivat tehdä elämään valtavan muutoksen, mutta tunnemme, ettei sellaisten tekemisessä ole mitään hyötyä. “Ei, vaan nyt muuttuu kaikki”, ajattelemme. Mutta ei se mene niin. 

Mikä on pienin mahdollinen asia, mitä toistamalla pääsisit lähemmäksi tavoitettasi?

Minkälaisia asioita teet jo nyt, joiden tekemistä sinun kannattaisi tulevaisuudessa jatkaa?

Motivaatiopuheen haasteet: Miksi elämänvinkit ärsyttävät somessa?

Jälleen kerran tartun mielipiteeseen, johon törmään melko usein somea selatessani. Kyse on ajattelun ohjaamisesta, asioihin ja tilanteisiin reagoimisesta ja ylipäätään siitä, mitä mieltä monet ovat elämänvinkkien jakamisesta sosiaalisessa mediassa.

Eräs tuntemani henkilö otti asiaan kantaa eilen omassa Instagram-tarinassaan. Kritiikin kohteena olivat ihmiset jotka jakavat omissa kanavissaan vinkkejä siitä, miten asioihin tulisi suhtautua. Toisin sanoen, häntä kuvotti ympäripyöreiden elämänohjeiden antajat ja heidän tekemänsä sisältö. Minua näkökulma hieman kummastuttaa.

Ennen kuin pureudun aiheeseen syvemmin on sanottava, että ymmärrän kyllä mistä kritiikki kumpuaa. Olen itsekin jättänyt vinkkien tekemisen vähemmälle juuri siksi, etten halua niitä kertoessani nostaa itseäni muiden yläpuolelle. Vaikka kuinka pitäisin eri filosofien ja ajattelijoiden vinkkejä toimivina ja kokisin saavani niistä itse hyötyä, päässäni kuplii epäilys, ettei videoiden katsoja välttämättä ole valmis vastaanottamaan ajatuksia tai saattaa jopa pitää minua ylimielisenä.

Ja vaikka olen pyrkinyt kertomaan vain vinkkejä joista olen itse saanut konkreettista hyötyä, epäilys, vähättely ja kritiikki on saanut minut hiljentämään tahtia ja muuttamaan tapaani lähestyä aihetta somessa. Ymmärrän lisäksi yleiseen mielipiteeseen vaikuttavan latteuksilta tuntuvien sitaattien jakamisen ja sen, että meidän pitäisi vain "ottaa itseämme niskasta kiinni".

Vinkit voivat toimia joillekin, mutta monimutkaisten asioiden yleistäminen saattaa syystäkin tuntua ärsyttävältä.

En siis kritisoi nyt itse kritiikin antajaa vaan ehkä meihin suomalaisiin syvälle juurtunutta ajattelutapaa keskittyä ongelmapuheeseen.

Miksei asioihin reagoimisesta saa puhua?

Miksi on väärin neuvoa ihmisiä jättämään ulkopuolisista asioista stressaamisen vähemmälle ja keskittymään asioihin, joihin heillä oikeasti on valtaa?

Miksi on väärin neuvoa ihmisiä olemaan kiitollisia ja pitämään huolta sosiaalisista suhteistaan?

Jokainen edellä mainittu ajattelutapa on todettu historian saatossa toimivaksi. Monella vinkillä on myös takanaan tutkimuksen tuomaa, faktoihin perustuvaa pohjaa. Esimerkiksi kiitollisuuteen liittyvien harjoitteiden on tutkimusten mukaan todettu lisäävän onnellisuutta monella eri tavalla, eikä sitä tehdäkseen tarvi saada lääkärin tai psykiatrin kirjoittamaa reseptiä. Riittää että listaa päivittäin asioita joista voisi olla kiitollinen.

Ongelmakeskeiseksi puheen tekee se, että annamme mieluummin tilaa murehtimiselle kuin näkökulman muuttamiselle. On OK suuttua ja olla huolissaan mutta toksista ja kuormittavaa yrittää selviytyä, kaikesta huolimatta.

En ymmärrä tätä.

"Eikö asioista saisi olla huolissaan?"

Totta kai saa. Mutta meillä on valta kääntää huomiomme toisaalle, ja tässä on koko jutun juoni. Mitä tahansa esteitä elämä eteemme heittääkään, voimme aina valita asenteemme.

“Ihmiseltä voidaan viedä kaikki, paitsi yksi asia: viimeinen vapaus – asenteen valitseminen missä tahansa tilanteessa, oman tien valitseminen.”

— Viktor Frankl

Jos olisin maalari tai puuseppä tai lähestulkoon kuka tahansa paitsi somemotivaattori, saisin sanoa somessa lähes mitä tahansa. Puuseppänä voisin neuvoa miten tehdä lauteet saunaan, paneloida talon ulkoseinä tai nikkaroida linnunpönttö, mutta ajattelun ammattilaisena en missään nimessä saisi kertoa siitä, mikä toimii onnellisemman elämän tavoittelussa.

Asetelma on täysin katollaan.

Mieleeni tulee kollegani Jose Ahosen kirjasta bongattu Albert Einsteinin sitaatti:

“Mieli on kuin laskuvarjo… Se toimii vain, jos pidämme sen avoinna.”

On hankala samaistua elämänohjeisiin jos ei ole valmis muuttamaan tapaansa katsella asioita. Murehtimiseen fiksautunut mieli ei suostu muuttumaan ja ottaa pahimmassa tapauksessa saamansa vinkit v***uiluna.

Ehkä kyse onkin siitä. Ehkä ihmiset joihin sanoma iskee eivät valita, vaan nyökkäävät ja jatkavat päiväänsä pieni piristys mielessään. Hankala sanoa.

Asia mietityttää, sillä teen päivittäin töitä sen eteen ettei maailma ja sen eteeni laittamat vastoinkäymiset, esteet ja hidasteet saisi minua pois tolaltaan, niin kuin ne tekivät vuosia sitten. Haastavan tilanteen edessä havahdun siihen, miten mieleni haluaisi lähteä luomaan tapahtuneelle lisämerkityksiä ja miten kutkuttavaa olisi asettaa itsensä uhrin asemaan sen sijaan että suhtautuisin tapahtuneeseen eri tavalla ja koittaisin näin toimimalla tavoitella rauhallisempaa mielenmaailmaa.

Kolmen lapsen isänä haluan tarjota lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämässä selviytymiseen. Haluan olla läsnä, tukea ja kannustaa. Haluan kehua heitä onnistumisten hetkellä ja tukea silloin, kun lapsen usko omaan tekemiseensä on jostain syystä koetuksella.

Onko elämänvinkkien antaminen tässäkin tilanteessa väärin ja jos on, miten se eroaa somekanaviin jaetusta sisällöstä?

En väitä että kaikkien pitäisi olla asioista samaa mieltä kanssani, kunhan kyseenalaistan tämän negatiivisuuteen keskittyvän ajattelutavan, jossa jopa onnellisuutta kohottavista ajatustavoista puhuminen leimataan toksiseksi. Suurena esteenä viestin perille menemisessä on toki myös kuulijan mielikuva vinkin antajasta. Rahansa perintönä saanut pintaliitokaunotar ei ole aiheen parissa yhtä meritoitunut kuin vuosikausia asian tiimoilta kirjoja kirjoitellut psykologi. Mene ja tiedä.

Lopuksi

Mitä sinä ajattelet? Onko elämänvinkkien jakaminen somessa mielestäsi tarpeellista vai turhaa? Miksi ajattelemme usein, että muiden neuvot ovat hyödyttömiä tai jopa loukkaavia? Voisimmeko oppia suhtautumaan niihin avoimemmin, samalla tavoin kuin otamme vastaan neuvoja puusepiltä ja maalareilta? Jättääkö elämänohjeet joskus jäljen, jota emme heti huomaa, mutta joka kantaa hedelmää ajan myötä? Tämä pohdinta on avoin kutsu itsetutkiskeluun ja ajattelun avartamiseen. Ehkäpä seuraavalla kerralla, kun näemme jonkun jakavan elämänviisauksia, voimme ottaa hetken ja pohtia, mitä annettavaa sillä on juuri meille.

Kannen kuva: Pexels, cottonbro studio