Taikuuden ja mentalismin erot

Huomaan olevani jälleen ns. usein kysyttyjen kysymysten parissa.

Viimeksi käsittelin sitä, miten taikuriksi tullaan, tällä kerralla otamme ikään kuin askeleen taaksepäin ja määrittelemme sen, mitä eroa ylipäätään on taikurilla ja mentalistilla, vai ovatko ne kenties yksi ja sama asia?

Mentalismi, toisin kuin kenties luullaan, ei ole mikään uusi keksintö. Ihminen on aikojen alusta ollut kiinnostunut mystisestä, kutsunut luonnonvoimia avukseen ja rituaalien myötä halunnut pitää yhteyttä tuonpuoleiseen. Se, mitä me mentalistit nykypäivänä teemme, on eräänlaista jatkumoa tähän tarpeeseen.

Jo keskiajalla monet kuninkaat uskoivat näkijöiden ja oraakkeleiden mystisiin voimiin. Tietäjien apua kaivattiin ennen suurta taistelua tai ison päätöksen alla. Syynä tähän oli tietenkin usko siihen, että mystikoilla olisi kykyjä ennustaa tulevaisuutta tai taito kysyä jeesiä jo manan majoille siirtyneiltä entisilta suurmiehiltä -ja naisilta. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät oraakkeleja äärimmäisen arvokkaina ja näkivät jokaisen profetian suorana viestinä Jumalalta.

Nykypäivän maallistuneessa yhteiskunnassa on hankala kuvitella tilannetta, jossa oraakkelit ja ennustajat olisivat totta, mutta mistäs sitä tietää. Saattaa olla, että pelkkä uskomus ylimaalliseen on ollut itse asiassa katalyytti sille, että maailma on kenties ollut taianomaisempi ja täynnä mystiikkaa. Velhot, maagit ja parantajat ovat varmasti hoitaneet vaivoja pelkän uskomuksen ja placeboefektin avulla ja koska kukaan ei tiennyt niiden toimintatapaa, ovat loitsut ja rituaalit kenties olleetkin melko todellisia ja toimivia.

Voisin jopa väittää, että sieltä se aito mentalismi kumpuaa. Siinä missä taikuus on taiteenala, joka keskittyy ihmismielen huijaamiseen visuaalisia harhautuksia hyväksikäyttäen, me mentalistit olemme edelleen vahvasti kiinni siinä, mitä ja miten ihminen asioita kokee.

Mentalismin modernit juuret voidaan jäljittää 1800-luvun alkuun. Meedioiden työkalupakista ovat ammentaneet omiin rutiineihinsa tämän jälkeen mm. sellaiset kuuluisat mentalistit kuten J. Randall Brown, Theodore Annemann, Joseph Dunninger, Maurice Fogel, The Amazing Kreskin, Uri Geller, David Berglas, Max Maven ja Derren Brown.

Olen itsekin velkaa viktoriaanisille selvännäkijöille: omassa esityksessäni nähtävät paperilappuset ovat suoraa lainausta vanhoista rituaaleista, joissa esiintyjä käyttää (tai teeskentelee käyttävänsä) selvänäköä lukeakseen viestejä taitetuista papereista tai suljetuista kirjekuorista. Tarinan mukaan paperille kirjoitettu viesti siirtyi todellisuudesta toiseen ja mahdollisti mm. edesmenneiden läheisten kanssa kommunikoinnin. Eeppistä settiä!

Jotkut mentalistit ovat jääneet historiankirjoihin myös muiden kuin esitystensä johdosta, käyttämällä voimiaan vaikuttaakseen historian kulkuun. Huhutaan, että itävaltalainen selvänäkijä, hypnotisoija, okkultisti ja monipuolinen psyykikko Erik Jan Hanussen auttoi Adolf Hitleriä ymmärtämään esitysten merkityksen ja dramaattisten vaikutusten vaikutuksen ennen toisen maailmansodan alkua.

Mutta mitä tekemistä tällä on minkään kanssa?

No sitä, että vaikka mentalismi ja taikuus kulkevatkin käsi kädessä, ne elävät myös täysin omaa elämäänsä. Ero taikuuden ja mentalismin välillä on mielestäni se, että mentalismi kantaa edelleen mukanaan ripauksellinen niin kutsuttua "oikeaa taikuutta". Oikea taikuus ovat ilmiöitä, joiden takana eivät ole nokkelasti rakennetut apuvälineet tai sorminäppäryys vaan ihmismielen toimintaan liittyvät aistileikit kuten hypnoosi, suggestiot ja käyttäytymisen psykologia.

Teen itsekin juttuja, joissa ainoa apuvälineeni on kielenkäyttö ja oletus siitä, että katsoja itse luo illuusion mielessään. Voin esimerkiksi saada katsojan näkemään harhoja, kokemaan kummia tai yhtäkkiä äärimmäisen hyvälle tuulelle, eikä selityksenä ole muu kuin hänen mielensä luoma mielikuva siitä, että se mitä sanoin, oli totta. Tätä ei tapahdu taikuudessa.

Mutta se ei tee mentalismista taikuutta parempaa. Ehkä joissain tapauksissa erilaista, mutta ei parempaa. On hyvä muistaa, että myös taikuutta on monenlaista. On lapsille suunnattua hassuttelutaikuutta, on näppäryyttä vaativaa manipulaatiota ja David Blaine pulauttelemassa sammakkoja suustaan. Myös mentalismissa kirjo on valtava: on pitkäveteisiä proseduureja ja vakavamielistä lehtiön ja tussin kanssa pönöttämistä, mutta myös taiturimainen Derren Brown, jonka teatteriesitykset keräävät täysiä saleja vuodesta toiseen ja joka on jättänyt myös allekirjoittaneen hämmennyksen valtaan lukemattomia kertoja.

Taikuutta on siis monenlaista!

Ja se, mikä yhdistää perinteistä taikuutta ja mentalismia, on tahto pyrkiä luomaan jotain, mikä näyttää ja tuntuu uskomattomalta. Mentalismi on mielen taikuutta ja se lainaa monet nokkeluutensa suoraan taikamaailman salaisten sivujen syövereistä. Mutta samalla tavalla myös mentalismi ruokkii perinteisen taikuuden kehitystä. Monet nykypäivän taikurit käyttävät esityksessään keinoja ja huomioita mentalismin puolelta enkä edes tästä syystä lähtisi nostamaan jompaa kumpaa toisen yläpuolelle.

Taikuuden ja mentalismin yhteinen päämäärä on luoda kokemuksia, joita moderni ihminen voisi edelleen kokea maagisina.

Toimimme edelleen tiedon lähettäjinä, oraakkeleina tunnetun ja tuntemattoman välimaastossa. Uskomattomien kokemusten välittäminen on kunnia-asia, olemme sen muinaisille virkaveljillemme velkaa.

Miltä moderni mielen taikuus näyttää? Katso täältä.

Tilaa siis minut esiintymään, koe ällistymisen tunne ihan itse ja totea monen muun tavoin miten taikuus on parasta paikan päällä!

Olen luonut unohtumattomia tilaisuuksia mm. Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Porissa.