Piin tuhat desimaalia muistiin, osa 1
Onko olemassa helppoja tapoja oppia satunnaisia ja abstrakteja asioita niin, että muistaminen vaikuttaa yliluonnolliselta? Onko mahdollista oppia korttipakka alle 13 sekunnissa. Kyllä. Tai muistaa vartin aikana lueteltuja satunnaisia sanoja yli 330 kappaletta? Jälleen kyllä. Tai samassa ajassa muistaa satunnaisia nimiä ja kasvoja yli 220? Abso-fucking-lutely.
Vuonna 2012 hurahdin muistitekniikoiden mielenkiintoiseen maailmaan. Lueskelin aiheesta useita kirjoja ja päätin lopulta ottaa yhteyttä norjalaiseen muistimestariin, Oddbjørn By´hyn. Yhteydenpito käynnistyi vauhdikkaasti ja jo muutaman kuukauden viestittelyn jälkeen istuin lentokoneessa matkalla Osloon, valmiina ottamaan oppia tältä ennätyksiä rikkoneelta muistitekniikoiden mestarilta.
Päivä Oddbjørnin seurassa oli silmiä avaava ja hämmentävä.
Silmiä avaava siksi, että tajusin miten yksinkertaisista tekniikoista oli kyse, ja hämmentävä siitä syystä, ettei tekniikoista puhuttu yleisesti enemmän. Miksei minulle opetettu tätä koulussa? Reissun aikana käsitykseni muistamisesta muuttui täysin ja kotiin palattuani halusin testata oppimaani venyttäen henkisen kapasiteettini äärimmäisyyksiin asti.
Päätin opetella ulkoa piin tuhat ensimmäistä desimaalia, kahdessa viikossa.
Mistä on kyse?
Yleensä muistista puhuttaessa sorrumme yleistyksiin. Meillä on joko mielestämme hyvä muisti, tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Satunnaista tietoa mieleensä tankkaavat muistimestarit eivät kuitenkaan ole yli-ihmisiä, he ovat vain opetelleet oikean tekniikan painamaan mieleensä valtavia määriä informaatiota. Muistamisprosessia helpotetaan käyttämällä hyväksi ihmismielen luontaista kykyä luoda mielikuvia.
Tehdään testi. Mieti reittiä kotoasi joko työpaikalle tai kouluun, tai minne tahansa mihin kuljet päivittäin. Minkälaisia yksityiskohtia pystyt reitin varrelta muodostamaan? Saatat muistaa rappukäytävän ja eteisaulan infotaulun, muistat miltä ulko-oven takana näyttää ja kykenet helposti myös palauttamaan mieleesi lukemattomia detaileja liikennemerkeistä monumentteihin ja patsaisiin, rakennuksista risteyksiin, ilman sen suurempaa vaivaa. Tapamme tallentaa tietoa perustuu rakentamalla automaattisesti yksityiskohtaisia karttoja monimutkaisista ympäristöistä.
Muistitekniikoiden taika piilee tämän kyvyn hyväksikäyttämisessä.
Homman juoni lyhyesti sanottuna: uusi tieto tallennetaan johonkin jo tunnettuun.
Ennen tallentamista tiedosta itsestään on tehtävä mielenkiintoinen. Satunnaisia lukuja päntätessä en kuvittele numero kuutosta stop-merkin päälle, vaan minun on luotava myös siitä jotain sellaista, joka virittää mielikuvitukseni valloilleen ja joka samalla helpottaa sen muistamista. Kuvitteellisen ostoslistan painaminen mieleen onnistuu esimerkiksi näin;
mieti montako tuotetta ostat, tässä tapauksessa vaikka 10
kuvittele kauppa jonne olet menossa ja päätä kymmenen eri paikkaa, mihin aiot tallentaa listasi artikkelit
käy muistireitti läpi jotta se on sinulle selkeä ENNEN tavaroiden mieleen painamista
tallenna jokaiselle muistipisteelle yksi ostoslistan tuote ja tee mielikuvasta mahdollisimman hersyvä
Voilà, olet juuri käyttänyt tehokasta muistitekniikkaa!
Kaupan ovien avautuessa voit kuvitella liukuovien tilalle jättimäiset kurkut. Portit ovat muuttuneet rasvaa tihkuviksi grillipihveiksi, palvelutiski on valmistettu kokonaan juustosta jne.
Tee mielikuvista absurdeja ja älyttömiä. Anna niiden olla jopa härskejä jos siltä tuntuu. Kuvittele kaikilla aisteilla, mieti miltä juustoinen palvelutiski tuntuu ja tuoksuu. Tällä tavoin on mahdollista muistaa myös abstrakteja asioita, kuten numeroita.
Ennen muistamista on rakennettava reitit, joille tallennettava tieto tallennetaan. Sen jälkeen pitää muuttaa numerot sellaisiksi, että ne painuvat mieleen. Piin ulkoa opettelussa tämä oli selkeästi se työläin vaihe, vieden kahden viikon prosessista helposti yli 60 prosenttia. On tärkeää muistaa etten missään vaiheessa painanut mieleeni numeroita vaan mielikuvia. Sukelletaan syvemmälle.
Pitkien numerosarjojen opettelu
Kuten todettua, se mitä muistetaan, on oltava mielessä selkeänä ja visuaalisena. Pelikortteja ulkoa opetteleva ei toista mielessään korttien nimiä, vaan saattaa luoda muistireitilleen mielikuvia hahmoista ja niiden tekemistä toiminnoista. Jos haluaisin opetella ulkoa pelikortteja, loisin jokaiselle kortille hahmon. Padat voisivat olla historiasta tuttuja miehiä, hertat naisia, ruudut sarjakuvahahmoja ja ristit ihmisiä jotka tunnen henkilökohtaisesti. Jokaiselle hahmolle luotaisiin myös toiminto. Jos pata jätkä on Tiger Woods, hänen toimintonsa voisi olla golfpallon lyöminen. Michael Jackson tekee moonwalkia, Michael Jordan (tässä tapauksessa pata 10) donkkaisi koripalloa ja niin edelleen. Kun esivalmistelut on tehty ja jokaista korttia katsoessani tietäisin sekä kortin hahmon että toiminnon, voisin alkaa testaamaan itse ulkoamuistamisen prosessia. Jos näen ensimmäisinä kortteina pata jätkän ja pata kympin, tallentaisin muistireittini ensimmäiseen pisteeseen Tiger Woodsin donkkaamassa koripalloa. Tämä selkeä ja visuaalinen mielikuva kertoisi minulle välittömästi kyseessä olleen pata jätkän ja pata kympin ja pystyisin samalla tallentamaan yhteen muistipisteeseen ja yhdellä mielikuvalla kaksi pelikorttia.
Makes sense? Sitä minäkin.
