Kohtaamisia huippumentalistien parissa
Pääsin kesäkuun lopulla osallistumaan ensimmäistä kertaa Meeting of the Minds -kongressiin. Tapahtuman taustalla on vuonna 1978 perustettu Psychic Entertainers Association, jota voitaisiin pitää eräänlaisena mentalistien kattojärjestönä. Sen noin kahtasataa jäsentä yhdistää sitoutuneisuus ja omistautuminen psyykkisen viihteen eettiseen esittämiseen. Jäsenistö koostuu monista maailman huippumentalisteista, hypnotisteista ja alaan liittyvien taiteiden tutkijoista; mukana on kokopäiväisiä, osa-aikaisia ja eläkkeellä olevia viihdyttäjiä. Järjestöön pääsemiseksi vaaditaan vähintään kolme täysjäsenen suositus ja ennen valinnan tekemistä hakijaa myös haastatellaan alaan liittyen. Olen järjestön kautta aikain neljäs suomalaisjäsen. Itseni lisäksi aktiivisia nykyjäseniä Suomesta ovat myös kongressiin lähteneet Pete Poskiparta sekä Jose Ahonen.
Meeting of the Minds (MOTM) järjestettiin tällä kertaa New Mexicon Albuquerquessa, paahtavassa keskikesän helteessä. Tapaamisen pitopaikkana oli Marriott Pyramid North -hotelli ja sen kongressitilat. MOTM järjestetään siis vuosittain ja aina jonkun jäsenen organisoimana. Kaupunki määräytyy jäsenistön sijainnin mukaan ja aavistelimme jo ennen kongressia Albuquerquen olleen hankala monelle jenkillekin pelkän sijaintinsa perusteella. Meille sijainti ei ollut haaste, reissuun lähtiessään sitä jo sopeutui kuitenkin ajatukseen siitä, että seuraavat 24 tuntia vietettäisiin matkan päällä, kävi miten kävi.
Kaupunkina Albuquerque oli melko haastava. Kuumuuden takia ulkona ei kahden ensimmäisen päivän aikana voinut käydä käytännössä aamupäivän jälkeen. Ensimmäisen aamun kävelyreissu keskeytyi puoli yhdeltätoista noin 35 lämpöasteen lukemissa. Kuumuus ja valtavat etäisyydet tarkoittivat käytännössä sitä, että joka paikkaan oli mentävä taksilla, tässä tapauksessa Uberilla. Haluat kauppaan, ota uber. Haluat kaupasta jonnekin muualle, taas Uber. Vain aivan kaupungin ydinkeskusta ja vanhan kaupungin alue vaikuttivat sellaisilta, että niissä olisi ollut katseltavaa pidemmäksikin aikaa. Viikko menikin ns. täsmäiskuja tehden ja Uber-kuskeille rallienglantia sönköttäen. Laajalle levinnyt infra ja pitkin laaksoa levittäytyneet asuinalueet olivat erään kuskin mukaan tyypillistä New Mexicoa, hyvä vinkki mahdollisia tulevia reissuja varten.
Jaoimme Josen kanssa saman hotellihuoneen ja viikko vierähtikin alan koukeroista jutellen ja uusia juttuja suunnitellen. Itselle kongressin tärkeintä antia oli päästä tutustumaan alan kansainvälisiin huippunimiin. Oli innostavaa päästä keskustelemaan alan huippujen kanssa täysin heidän vertaisenaan, ilman kukkoilua tai ylimääräistä pätemistä. Luennoilla istuessa tajusin myös miten paljon "mielten miitissä" meno erosi taikureille suunnatuista koulutuspäivistä. Ensinnäkin, kenelläkään ei ollut korttipakkaa. Korttitemppuja ei arvostettu, koska korteilla on harvoin tarttumapintaa normaaliin ihmiseen. Voi olla vaikuttavaa demonstroida ajatusten lukemista pelikortteja apuna käyttäen (jota myös itse teen), mutta huomasin jo ensimmäisen päivän aikana, että huomiota kiinnitettiin erityisesti katsojan kokemukseen. Henkilökohtaisen kokemuksen nähtiin viestittyvän tehokkaammin katsojien omia ajatuksia tulkiten, ilman että siihen liitetään esine, joka monesti yhdistetään pelaamiseen ja huijaamiseen. En ollut koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta.
Luentojen aiheet vaihtelivat luennoitsijasta riippuen. Mieleeni jäi luento takavuosien psyykikko David Hoy'sta sekä siitä, miten rakentaa itselle toimivampia close up-efektejä tai vaikka kokonainen teatterishow. Luennot antoivat valtavasti ajateltavaa ja sekaan mahtui onneksi myös monta leuat lattiaan tiputtanutta efektiä!
Erityisen ylpeä olin myös Josen ja Peten luennoista ja esiintymisistä jenkkiyleisön edessä. Josen luento käsitteli avustajan päässä todeksi muuttuvaa näkymätöntä köyttä, Pete sen sijaan kertoi täysiä saleja myyneestä Maagikot-kiertueesta. Iltaesityksissä molemmat vetivät myös timanttiset esitykset ja illallisilla jutellessa monet kehuivat miten kaukaa me olimme paikalle viitsineet saapua, "Now, that's some dedication!", kuten eräs pöytäseurueesta kommentoi.
Suurin ajatus reissun jälkeen on se, että tasoa pitää nostaa entisestään.
Toive omasta teatterikiertueesta nytkähti Josen kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana isosti eteenpäin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tuleva vuosi 2025 tulee olemaan isojen projektien vuosi!
Kiitos Pete ja Jose matkaseurasta ja erityisesti koko P.E.A. hienosti järjestetystä ja ajatuksia avartaneesta kongressista.
See you guys next year!
