Jokainen kertoo itsestään tarinaa (osa1)
Ennalta määritellyt “luonteenpiirteet” toteuttavat itseään, mutta niitä voi myös muuttaa.
Miksi jotkut ihmiset näyttävät omaavaan muita kovemman itsekurin ja luottamuksen omaan tekemiseen? Mikä on, että se naapurin pirteä Markku aina jaksaa lähteä sille typerälle juoksulenkilleen, satoi tai paistoi? Mikä sitä Markkua oikein ajaa eteenpäin? Miksi osa meistä saavuttaa unelmansa, tekee ympäripyöreää päivää oman ideansa eteen ja jaksaa uskoa itseensä ulkoisista seikoista huolimatta? Ehkä kyse on heidän saamastaan kasvatuksesta?
Filosofian tohtori, Aalto-yliopistolla tutkijatohtorina työskentelevä Frank Martela on tutustunut myös tahdonvoimaan. Martela kirjoittaa blogikirjoituksessaan vuonna 2013 siitä, miten tahdonvoima on käytännössä omasta asenteesta kiinni. Todella yleinen mielikuva ihmisen tahdonvoimasta on vuosikaudet ollut se, että tahdonvoima olisi ikään kuin lihas, joka vahvistuu sitä käyttämällä. Martela on kuitenkin nostanut kirjoitukseensa esille Stanfordin yliopiston tutkimusryhmän tekemän havainnon, joka osoitti että “mitä enemmän uskomme siihen, että tahdonvoimamme kuluu jossakin tehtävässä, sitä enemmän se todellakin kuluu.”
Peli on siis pelattu jo ennen kuin se edes alkaa. Pureudutaan syvemmälle.
Yliopiston tutkijat päättivät ensinnäkin selvittää koehenkilöiden eli opiskelijoiden tahdonvoimaan liittyviä uskomuksia kyselemällä heiltä, uskovatko he tahdonvoiman kuluvan käytössä ja uskovatko he sen vaativan lepoa palautuakseen. Tämän jälkeen koehenkilöiden piti tehdä kaksi tahdonvoimaa kuluttavaa testiä peräkkäin: Ensimmäisessä täytyi pitkästä tekstistä poimia ja yliviivata tiettyjä kirjaimia monimutkaisten sääntöjen pohjalta. Toisessa piti klikata mahdollisimman nopeasti oikeaa väriä ruudulla olevan tekstin pohjalta. Haasteena oli, että teksti ja fontin väri olivat ristiriidassa, eli ruudulla luki esimerkiksi keltaisin kirjaimin ”vihreä”.
Tulokset olivat selkeät: Sellaisten tutkittavien, jotka uskoivat tahdonvoiman olevan rajallinen resurssi, suorituskyky huononi raskaan ensimmäisen tehtävän jälkeen. Hämmästyttävää oli kuitenkin se, että niiden suoritustaso ei mainittavasti laskenut, jotka eivät uskoneet tahdonvoiman kuluvan käytössä.
Voisiko olla, kuten filosofi Martela ehdottaa; jokaisen henkilökohtainen tahdonvoima on asenteesta kiinni. Voiko se olla näin yksinkertaista?
Asenne ratkaisi myös koetilanteen ulkopuolella, oikeassa elämässä. Seurattuaan opiskelijoiden suorituksia raskaan koeviikon aikana, tutkijat huomasivat miten “ne opiskelijat, jotka uskoivat tahdonvoiman kulumiseen, vetivät tästä helpommin sen johtopäätöksen, etteivät he jaksaisi enää opiskella. Tahdonvoiman kulumattomuuteen uskovat opiskelijat jaksoivat opiskella paremmin näinä raskaina hetkinä.”
Tärkeä asia Martelan kirjoituksen perusteella ovat aiemmin kokemamme onnistumiset ja epäonnistumiset jotka värittävät uskomustamme kehomme ja mielemme jaksamiseen ja siihen, kannattaako edes yrittää. Älä siis lokeroi itseäsi laiskaksi tai luovuttajaksi ja olet jo puoliksi perillä!
Jos siis olet edelleen jääräpäinen sen suhteen, että se mikä on, myös pysyy, olet oikeassa. Jos kuitenkin uskot siihen mitä teet, ja päätät painaa ns. läpi harmaan kiven, olet edelleen oikeassa!
“Whether you think you can, or you think you can't--you're right.”
― Henry Ford
