Todellista taikuutta

Taikurina olemisen parhaita puolia itse esiintymisen lisäksi on mielenkiintoiset, usein jopa värikkäät keskustelut ihmisten kanssa siitä, minkälaista työ todellisuudessa on, ja mistä näitä juttuja pääsee oikein opettelemaan. Koska tietty salaperäisyys on tässä hommassa sisäänrakennettu ominaisuus, on myös monen ns. maallikon käsitys monesta asiasta usein hieman vinksallaan. Tämä ei tietenkään ole kenenkään vika; taikurin täytyy pitää salaisuudet piilossa - katsojan parhaimmaissa tapauksessa pohtia vain päänsä sisällä miten mikäkin temppu tehtiin.

Haluan keskittyä tällä kertaa erittäin usein puheenaiheeksi nousevaan dilemmaan - siihen, onko taikuutta olemassa vai ei.

Jonkinlaisen vastauksen saamiseksi pitää ensin määritellä taikuus ja se, mitä se kullekin merkitsee. Oma käsitykseni taikuudesta on seuraava: jonkin käsittämättömän kokemista ilman selitystä sen syylle. Asian kiteyttää hienosti yhdysvaltalaisen taikurin Simon Aronsonin lausahdus

“There is a world of difference between a spectator’s not knowing how something’s done versus his knowing that it can’t be done.”

Taikuus on siis sitä, kun koettu ylittää ymmärretyn. Yksinkertaista.

Tällä logiikalla ajateltuna taikuus on todellakin totta. Se ei tarkoita sitä, että taikuri todellisuudessa rikkoisi fysiikan lakeja ja kadottaisi kolikon kämmeneltään toiseen ulottuvuuteen. Taikuus on kokemus, joka tämän näkemisestä syntyy katsojan korvien välissä. Ja tämä on totta. On totta, että nähtyäsi uskomattoman taikatempun, päässäsi ikäänkuin ratas hyppää yhden pykälän yli ja jäät ihmeissäsi miettimään mitä juuri tapahtui. Se on taikuutta.

Taikureiden ja mentalistien keskuudessa kuulee silloin tällöin kieli poskessa heitetyn ilmaisun yleisön olemisesta ns. Insinööriyleisö. Insinööriyleisö tarkoittaa todella skeptistä, pohtivaa ja kyseenalaistavaa yleisöä jota on hankala viihdyttää. Insinöörithän ovat monesti analyyttistä sakkia, mutta pahimmillaan tällainen nk. insinööri-geeni pilaa ihmisen kyvyn nauttia taikuudesta kokonaan. Kun temppu, tuo niin sanottu taikuus on koettu, lähdetään välittömästi etsimään keinoja miten temppu on mahdollista toteuttaa.

Välillä on turhauttavaa väitellä mukatietävän skeptikon kanssa siitä, että joku juttu siinä tempussa kuitenkin oli.

Tottakai siinä on.

Kyllä kaikki sen tietää. Kaikki eivät vain valitettavasti osaa tai halua nauttia hämätyksi tulemisesta. En minäkään. Lukeudun itsekin ehdottomasti insinööreihin mitä tulee temppujen katsomiseen. Haluan niin kovasti tietää MITEN joku tehdään, että olen monesti pilannut itseltäni kyvyn kokea taikuutta.

Tämän pohtiminen on myös osaltaan innoittanut tämän tekstin kirjoittamiseen - on parempi välillä vain heittäytyä ja nauttia taikuudesta.

Taikuriklubien tilanne Suomessa - hyvin menee mutta menköön!

Suomessa taikuus on ottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana huikeita edistysaskeleita, ja ajattelin keskittyä tämänkertaisessa kirjoituksessa taikuriklubien monikattavaan tarjontaan. Vielä kymmenen vuotta sitten taikuriklubi oli kotimaassamme harvinainen näky; klubeja järjestettiin satunnaisesti milloin missäkin, ja vakiintunutta käytäntöä klubien pyörittämisestä ei vielä ollut.

Olen ollut onnekas päästessäni seuraamaan Suomen pitkäikäisimmän klubin perustamista. Tampereelle vuonna 2011 perustettu Club Harha aloitti Ravintola Kaijakan yläkerrasta, esiintyjien jakaessa bäkkärin vielä tuolloin toimineen strippiosaston tanssijoiden kanssa. Pakko tähän väliin päteä - olen Club Harhan ensimmäinen esiintyjä. Esiintyjänä olen kehittynyt toki noista vuosista, ja onnekseni voin sanoa klubin kasvaneen vielä enemmän; nykyään voit astua Harhaan Tampereen lisäksi myös Helsingissä. Jose Ahosen ja Johannes Malkamäen klubi löytyy Facebookista ja nettisivuilta clubharha.info

Club Harhan jälkimainingeissa tänne härmään on syntynyt muitakin säännöllisen epäsäännöllisesti taika-taidetta ja kevyempää viihdettä tarjoavia klubeja.

Taikuri Miika Korkatin luotsaama Tampereen Taikatorstai aloitti Bar K:ssa syksyllä 2018. Harhan tavoin Taikatorstai tarjoilee mentalismia, taikuutta sekä erinäisiä sirkustemppuja katsojien riemuksi. Taikatorstailla ei ole nettisivuja, eikä facesivua, mutta löydät sen kuitenkin Facebookista Taikatorstai-hakusanalla. Aluksi viikottain järjestetty klubi jatkaa omien tietojeni mukaan jatkossa vähintää kerran kuukaudessa.

Toinen vuonna 2018 perustettu klubi tarjoilee taikaviihdettä Siltasessa, Helsingin Hämeenkadulla. Taikurikaksikko Markus Tervon ja Sakari Wileniuksen luotsaama klubi löytyy tapahtumana Facebookista. Vaikka klubi on vasta lapsenkengissään, Tampereen Taikatorstain mukaisesti sen lavalla on nähty jo nyt illan isäntien lisäksi muitakin alan ehdottomia kärkinimiä. Omalta osaltani klubi on vielä kokematta, mutta eiköhän asia muutu vielä lähiaikoina.

Taikaklubien valloituksen huomaa viimeistään katsomalla karttaan; on aivan sama missä asut, hyvällä todennäköisyydellä omassa kaupungissasi (tai kunnassa) joku tai jotkut tahot taikaviihdettä järjestävät.

Seuraavaksi katse suuntautuu Varsinais-Suomeen ja Turkuun, jossa Taikaa ja Teerenpeliä-illoissa pääsee todistamaan temppuja sekä läheltä että kaukaa. Teerenpeli täyttyy taikuudesta joka kuukauden viimeinen torstai, ja klubilla esiintyvät Suomen parhaat taikurit. Illan pituus on noin 90 minuuttia.

Tuoreimpia klubeja ovat Kouvolan Pato Klubilla nähtävä Kouvolan Taikaklubi jota luotsaa Taikuri Elmo Huovila. Kouvolan klubilla on nähty myös lyhyessä ajassa melkoinen kattaus osaamista suomalaiselta taika-alalta (mm. Vuoden Taikuriksi vastikään valittu Joni Pakanen, useita teatterikiertueita tehnyt mentalisti Pete Poskiparta, sekä taikuuden Suomen mestari JA näyttämötaikuuden hallitseva Pohjoismaiden mestari Hannu Juntunen. SAMANA ILTANA!)

Myös Imatralla tapahtuu, Taikuri-jonglööri Eetu Lampi isännöi juuri eloon syntynyttä Cirque dé Osmo's-klubia Imatran OSMO'S COSMOS-baarissa. Imatralla nähdään taikureita, sirkustaiteilijoita, koomikoita, teatteria ja kaiken maailman taiteilijoita. Klubi koetaan kevätkaudella kerran kuukaudessa, 16.maaliskuuta, 13.huhtikuuta ja 18.toukokuuta.

Klubikulttuuri starttaa myös Porissa tulevana syksynä. Suunnitelmat sen suhteen ovat kuitenkin vielä niin aluillaan, että palaan niihin myöhemmin aikataulujen selvittyä. Tarjontaa siis riittää, toisin kuin vielä 10 vuotta sitten, etsikää netistä lähimpänä oleva ja menkää paikalle - taikuus on parasta livenä!

Miten kauan kestää oppia uusia temppuja?

Palataanpa jälleen tuttujen ja useiten kuultujen kysymysten äärelle. Istuin ja vietin aikaani jokin aika sitten juhlissa, jossa suurin osa vieraista oli minulle uusia tuttavuuksia. Keskustelu pyöri arkisten asioiden ympärillä, kerrattiin kuulumisia, tutustuttiin kukin toisiimme. Siinä missä hieman nuorempana olisin ollut innokkaana näyttämässä kovimpia temppujani niistä kiinnostuneille, keskityin pääsääntöisesti keskustelemaan ns. normaaleista aiheista, enkä puskemaan kaikkien tietouteen sitä, mitä työni ulkopuolella teen. Täysin puskista joku kuitenkin muisti kuulleensa että esiinnyn mentalistina, ja pyysi kainosti minua näyttämään jonkun tempun. Koska olimme kotonani ja käden ulottuvilta löytyi sopivasti korttipakka, ryhdyin niin sanotusti hommiin.

Päätin jymäyttää tämän selvästi taikuudesta innostuvan henkilön sillä parhaalla, ns. A-luokan materiaalilla. Sillä minkä olen opetellut jo vuosia sitten. Sillä, jonka tiedän toimivan. No matter what. Ensimmäinen temppu ikäänkuin lämmittelyksi. Toinen lyömään katsojalta tajun sekunniksi kankaalle.

Kaikeksi onneksi temput onnistuivat, ja hän oli näkemästään erittäin mielissään ja hämmentynyt.

Mutta miten tämä kaikki liittyy jutun otsikkoon?

Siten, että uuden tempun oppimisessa ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa. Opettelin nuorempana jotain tiettyä liikettä ja liikerataa päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Nyt, uuden tempun oppimisen ohella, pystyn tekemään liikkeen sitä kummemmin miettimättä ja samalla aika jossa tempun sisäistän, nopeutuu huomattavasti.

Olen mokannut kyseiset temput niin monta kertaa, että mokaamisten määrä on nykyään jo lähellä nollaa. Tiedän siis temput kuin omat taskuni. Toisaalta repertuaarista löytyy myös temppuja joita olen tehnyt vasta hetken aikaa, ja silti niiden esittäminen sujuu jo nyt kuin tanssi. Taikuudessa, kuten muillakin aloilla oppiminen on sitä helpompaa, mitä kauemmin olet sitä tehnyt.

Aluksi kaikki on uutta ja vaikeaa. Vasta-alkajalle opeteltavien asioiden määrä voi olla ylitsepääsemätön, mutta tietyn ajan kuluttua oma mieli alkaa jäsentää oppimaansa, ja myös itse oppiminen helpottuu. Jos haluat oppia korttitemppuja, opettele korttitemppuja. Opettele korttien käsittelyä. Tietyn vaiheen ylitettyäsi uuden tempun opettelu kestää enää murto-osan siitä, mitä se kesti urasi alussa.

Ympäripyöreä vastaus, mutta en osaa vastata paremminkaan...

Mikä on siisteintä taikurina olemisessa?

Olen herännyt aikuisiässä monta kertaa sen tiedon tajuamiseen, että alan ulkopuolisia ihmisiä kiinnostaa temppujen mekaanisen toteuttamisen lisäksi monesti SYYT siihen, miksi olen jatkanut harrastamistani siihen pisteeseen, että olen heidän kanssaan temppuineni viihdyttämässä ja jakamassa muutaman lyhyen ja mystisen hetken.

Olen vakaasti siinä uskossa, että suurinta osaa lapsia kiinnostaa taikuus. Moni muu pystyy tämän myös allekirjoittamaan ja kyllähän sen huomaa nyt pienen lapsen isänä, että omalle lapselle tekemäni kolikon kadotukset ovat aidosti hämmentäviä.

Hän uskoo että kolikko katosi. Hän ei pysty millään selittämään näkemäänsä.

Uskon, että osalle taikureista tämä lapsena saatu "kipinä" ei vain millään suostu sammumaan. Kiinnostus oudon ja ihmeellisen katsomiseen ja harjoitteluun on jotain niin koukuttavaa, jotain niin omaa ja aitoa, että siitä on vaikea päästää irti. Sen takia suurin osa taikureista sanoo aloittaneensa jo lapsena. Sieltä se kipinä on saatu. Ja tämä on luonnollista, niin kävi myös omalla kohdallani.

En muista tarkkaa ikää tai päivämääriä.

Muistan välähdyksinä hetkiä lapsuudestani jotka ovat jääneet mieleeni tärkeinä kiintopisteinä siinä, miksi arvostan edelleen tekemääni keppostaidetta.

Muistan miten naapurin Jan-Erikille ostettiin taikurinsetti. Muistan sen miten olin aina se, joka sitä settiä pyysi esille ja teki siellä olevia temppuja. Muistan jo edesmenneen taikuri Paul Danielsin tv-ohjelman ja miehen suvereenisti tekemän kupit ja pallot-rutiinin.

Muistan Timo Taikurin Särkänniemessä. Muistan ihmetelleeni jo lapsena, että miten helvetissä se naru muka muuttuu ehjäksi jos se on kerran saksilla katkottu?

Muistan uudenvuodenaatot ja David Copperfieldin tv-spesiaalit joita juoksin katsomaan aina ennen nukkumaanmenoa. En voinut käsittää miten hän suoriutui tempuistaan. Harrastuksen alkuvaiheissa ihmettelimme ja spekuloimme ystäväni Timon kanssa metodeja, joita Copperfield olisi voinut käyttää. Miten ihmeessä joku voi kävellä Kiinan muurin läpi? Miten kummassa Copperfield kadottaa Vapauden Patsaan?

Muistan viikonloput mummulassa ja tv:stä näkemäni levitaatio-illuusiot. Muistan Simo-taikurin Porin Karhuhallissa. Muistan Iiro Seppäsen tv-ohjelman ja nuoruudessa koetut sirkusleirit.

Harrastuksen edetessä huomasin, ettei minun tarvitse tietää kaikkia salaisuuksia. Tylsin ja myrkyllisin asia tällä alalla on tietää kaikesta kaikki. Nautin suunnattomasti niistä harvoista hetkistä, jolloin koen saman tunteen kuin lapsena katsoessani taikuutta. Nautin myös jos saan tuotettua jollekin tuon tunteen.

Siinä on itse asiassa kiteytettynä hienoin aspekti taikurina olemisessa; kyvyssä luoda taikuuden hetki jollekin.

Mentalisti vs. taikuri - mitä eroa niillä on?

Vaikka termit "mentalismi" ja "mentalisti" ovat Suomessa tulleetkin tutummaksi viimeisen 10 vuoden aikana, saan yhä usein kysymyksiä siitä, mitä mentalisti ylipäätään tekee ja mitä eroa on taikurilla ja mentalistilla. Kysymykseen on mielestäni monta vastausta, tai vähintään niin monta kun on vastaajaakin. Kysy taikurilta mitä mentalisti tekee, ja saat luultavasti hieman eri vastauksen kuin mentalistilta kysyttäessä. Kysy samaa alalla kymmeniä vuosia olleelta konkarimentalistilta ja vasta vuoden kaksi alaa seuranneelta harrastajalta ja jälleen saat luultavasti kaksi toisistaan eroavaa vastausta. Mentalismia kuvaillessa törmää usein sanontaan;

"Mentalisti on henkilö, joka viittä aistia käyttämällä saa luotua illuusion kuudennesta.."

Sanonta osuu mentalismin ytimeen, ja olen itse tullut viime aikoina varovaisemmaksi sen suhteen, mitä itse kerron kun minulta kysytään miten itse osaan tehdä esityksessäni olevia asioita; lukemaan ajatuksia, tulkitsemaan elekieltä, vaikuttamaan ihmisten alitajuntaan ja päätöksentekoon. Taikuudessa, kuten myös mentalismissa, tärkein asia on mystisyys ja salaisuudet. Olet varmaan joskus taikatempun nähtyäsi saanut kuulla tai nähdä miten se tehtiin. Usein reaktio vaihtuu hämmennyksestä ja jossain tapauksissa jopa kunnioituksesta suoraan pettymykseen ja ihmettelet itsekin miten yksinkertaista sinua oli höynäyttää. Mutta niinkuin monessa asiassa, tälläkin alalla on olemassa eri tasoja.

Toki 21 kortin temppu on hyvä. Se perustuu matematiikkaan ja on temppu jonka jokaisen setä ja eno osaa tehdä, ja lukemattomista olemassa olevista tempuista se on temppu, jonka alaa tuntematonkin saattaa tietää. Mutta se ei ole mitään verrattuna esimerkiksi espanjalaisen taikuuden legenda Juan Tamarizin uskomattomiin ihmeisiin. Asiaa ja tasoeroa ei pysty selittämään, se pitää todistaa ja nähdä omin silmin. Tasoista huolimatta monet viittaavat silti taikatemppuihin ikäänkuin ne olisivat kaikki samalla viivalla; tiedetään yksi salaisuus ja vedetään johtopäätös, että jokainen temppu on tehty käyttämällä yhtä yksinkertaista metodia. Totuushan on toki toinen, ja sama asia pätee mentalismissa. Jotkut jutut ovat helpoimpia, joidenkin osalta käytetty keino efektin luomiseksi on vaatinut vuosienkin työtä ja harjoittelua.

Mentalismissa keskitytään ihmisten aisteihin, muistiin ja tapaan ajatella. Se on silti vain yksi taikuuden alalajeista, siinä missä taikuutta on suuret lavailluusiot tai muutaman sentin päästä tehtävät lähitemput. Siinä missä taikuri keskittyy visuaaliseen hämäykseen, mentalisti miettii päänsä puhki erilaisia keinoja, joilla katsojien aisteja olisi mahdollista hämätä. Ja mitä korkeamman tason esiintyjää seuraat, sitä vaikeampia juttuja pääset usein myös todistamaan. Tämän takia suosittelen jättämään sanomatta "näähän perustuu matematiikkaan" jos näet taitavan korttitaikurin hämäävän pöydällistä ihmisiä. Takana on usein vuosikausien harjoittelu ja yleisön edessä testaaminen, ja usein vaikeimpien temppujen selittäminen on jo temppu itsessään; kukaan ei uskoisi mitä joidenkin juttujen harjotteleminen vaatii.

Jättiläisten olkapäillä

SuomiAreena 2018

Lukemani mukaan joskus muinoin sanottiin, että taiteilija seisoo aina jättiläisten olkapäillä. Sanonta kuvaa sitä, miten näemme pidemmälle kuin edeltäjämme – ei siksi, että olisimme heitä kehittyneempiä, vaan koska meillä on heidän tietonsa oppaanamme. Tärkeintä oli siis tuntea edeltäjänsä.

"Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä." Isaac Newton.

Syy, miksi olen niin pohdiskeleva, johtuu siitä mihin seuraan minut on juuri hyväksytty. Sain nimittäin tällä viikolla vahvistuksen siitä, että minut on hyväksytty mukaan kansainväliseen Psychic Entertainers Association Inc-järjestöön. P.E.A. toimii ehdottomana ammattimentalistien, hypnotistien ja muiden psyykikkoviihdyttäjien kattojärjestönä maailmassa. Vuonna 1978 perustettuun kansainväliseen järjestöön kuuluu noin 250 jäsentä ympäri maailman. Sain kunnian olla järjestön kolmas suomalaisjäsen kautta aikain, aiemmin sisään on hyväksytty alan ehdottomat huippunimet Suomesta, Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Järjestön tehtävänä on helpottaa alan ammattilaisten keskinäistä kommunikointia, sekä viedä alaa yleisesti eteenpäin mm. koulutustapahtumien ja tapaamisten muodossa. On todella hienoa tulla hyväksytyksi mukaan tähän perinteiseen järjestöön, ja antamaan oma panoksensa mentalismin eteenpäin viemiseksi.

Alan ulkopuolisille nimet, kuten Bob Cassidy, Banachek, Max Maven tai Michael Weber eivät kerro luultavasti yhtään mitään, mutta jokainen heistä on jättänyt sekä itseeni, että koko alaan lähtemättömän vaikutuksen. On suuri kunnia päästä samaan seuraan alan kovimpien nimien kanssa, ja työ rakastamani aiheen parissa jatkuu entistä suuremmalla intohimolla!

Miten muistaa numeroita?

Nykyään ei tarvitse oikeasti muistaa mitään, koska ainahan voi tallentaa tärkeät pin-koodit ja varsinkin puhelinnumerot vaikka omaan kännykkään muistiin. Ja mitä järkeä oikeasti on edes painaa numeroita muistiin?

Miksi. Miksi, Tommi. MIKSI?!

Jos olen täysin rehellinen niin en ihan oikeasti osaa vastata. Aivan sama. Mutta jos haluat oppia näitä tekniikoita ja tietää miten helposti numeroita voi laittaa muistiin, niin sitten kannattaa lukea eteenpäin. Muussa tapauksessa, hauskaa päivänjatkoa...

Tämän tekstin aiheena on siis miten muuttaa numerot mielenkiintoisempaan muotoon jotta ne olisi helpompi painaa mieleen.

Esimerkki 1: pin-koodi

Yksinkertaisin tapa on muuttaa numerot esineiksi. Esimerkiksi numero 1, se näyttää hieman golf-mailalta, joten muutetaan se golf-mailaksi. Numero kaksi, se näyttää joutsenelta, joten jatkossa se on joutsen. Numero 3? Avatut käsiraudat. Tässä lista joka numerolle:

0 = pallo

1 = golf-maila

2 = joutsen

3 = avatut käsiraudat

4 = purjevene

5 = koukku

6 = jojo

7 = bumerangi

8 = lumiukko

9 = norsu

Okei, tehtävänä on siis painaa mieleen pankkikorttisi pin-koodi. Kuvitellaan että tässä tapauksessa pin-koodisi on 1084.

Jos tuo on oikea pin-koodisi niin kyseessä ei ole sattuma, vaan uusin mentalisti-temppuni. Tilaa heti keikalle osoitteesta www.tommilahti.com

Eli: 1084. Normaalisti toistaisit numeroa mielessäsi muutaman kerran, ehkä kirjoittaisit sen jopa johonkin paperille. Mutta laitetaanpa tekniikka hyvään käyttöön ja tehdään tuosta tylsästä numerojonosta mielenkiintoinen näytelmä mieleesi niin että muistat koodin olit sitten missä vain.

Muista mielikuvat jotka tehtiin joka numerolle. Kuvittele GOLF-MAILA joka lyö PALLOA joka lentää LUMIUKON päähän. Lumiukko kaatuu lyönnin voimasta PURJEVENEESEEN. Se miltä nuo objektit ja tapahtumat näyttävät mielessäsi riippuu täysin omasta mielikuvituksestasi. Käy tuo kyseinen skenaario läpi mielessäsi muutamia kertoja niin että mielikuva on todella vahvana mielessäsi. Nyt meidän pitää vain yhdistää tuo kyseinen mielesi elokuva paikkaan joka muistuttaa sinua siitä että kyseessä ei ole esimerkiksi kännykkäsi koodia, vaan nimenomaan pankkikorttisi. Järkevintä on kuvitella tuo tapahtuma oman pankkisi edustalle. Pistä silmät kiinni, kuvittele mielessäsi oman pankkisi edusta, miltä se näyttää, miltä siellä voisi tuoksua jne, käveleekö pankin edustalla ihmisiä, minkälaisia rakennuksia siinä on ympärillä.

Muistin virkistämiseksi kannattaa muutenkin alkaa tarkkailemaan ympäristöään hieman isommalla mielenkiinnolla. Keskity normaalissa elämässäsi enemmän myös yksityiskohtiin. Montako katulamppua kotikatusi varrella on. Miltä näyttää joku tietty yksityiskohta, esim. minkävärinen laatoitus tai lattia on työpaikallasi, montako loisteputkilamppua kahvitilasi katossa on ja niin edespäin. Tämä helpottaa näiden mielikuvien rakentamista. Joka kerta kun luot mieleesi uusia assosiaatioita, koita rakentaa niistä mahdollisimman elävät. Kuvittele valmiiksi värit, tuoksut ja tunteet. Jos kuvittelet esimerkiksi tuon golf-mailan, kuvittele minkälainen kuviointi sen varressa on, onko maila kulunut vai uusi.

Pankkikortin pin-koodi kannattaa siis painaa sinne minne se on loogisinta sijoittaa, eli oman pankkisi edustalle. Kun olet kuvitellut mielessäsi paikan, näe mielessäsi vielä muutamia kertoja tuon edellä mainittu näytelmä missä golf-maila lyö palloa joka osuu lumiukon päähän jonka johdosta lumiukko kaatuu purjeveneeseen:

1084

Siinä tekniikka yksinkertaisimmillaan.

Nimet muistiin

Suurin osa ihmisistä (myös minä) luokittelee itsensä huonona nimien muistajana ja sepittää itselleen tekosyitä siitä, miksi ei koskaan muista nimiä.

"Mutta kasvot kyllä muistan..."

Onko asia sinun kohdallasi noin? Haluaisitko kuitenkin olla se henkilö, joka MUISTAA nimet, muistaa kasvot, osaa yhdistää nimen kasvoihin vielä aikojenkin päästä ja ymmärtää paremmin miten muistimme toimii? Aion opettaa sinulle hauskan tavan muistaa nimiä paremmin.

"Jos muistat nimen, sinutkin muistetaan"

Vanha sanonta, mutta täysin totta. Muistatko hetkeä jolloin olet tavannut vanhan tuttavasti ja tapaamisen hetkellä hän lausuukin nimesi ilman epäröintiä mutta itse olet täysin sumussa siitä, mikä hänen nimensä on? Entä liike-elämässä? Muistamalla yhteistyökumppaneidesi ja asiakkaittesi nimiä, annat itsestäsi luotettavamman kuvan; sinä välität heistä ja muistat heidän nimensä. Tai näin ne bisnes-gurut väittää..

30% parempi nimimuisti minuutissa

Jos haluat välittömästi parantaa nimimuistiasi 20-30%, kokeile seuraavia asioita:

1. Kun tapaat uuden ihmisen ja olet menossa esittelemään itsesi; ole läsnä ja keskity

2. Kun toinen sanoo nimensä, kuuntele ja katsele häntä ollen tilanteessa läsnä

Siinä. Noin yksinkertaisilla asioilla voit parantaa nimimuistiasi välittömästi. Usein esittelytilanteissa ihmisillä on kiire päästä sanomaan oma nimensä, eikä edes välttämättä välitetä kuunnella mikä toisen ihmisen nimi oikein on. Miten ihmeessä niillä lähtökohdilla voisit mitään nimiä muistaa? Ole siis läsnä, keskity ja kuuntele. Myös nimen toistaminen kuulemisen jälkeen auttaa. Pimeässä pohjolassa tosin amerikkalaistyylinen etunimen toistaminen joka lauseessa ei ihan toimi, ole nimen toistamisessa tyylikkään juro ja tee toisto lähinnä oman pääsi sisällä, toki etunimeä kannattaa aika ajoin tiputella lauseisiin varsinkin jos keskustelu muuttuu small talk- tasolle.

Kaikki nimet muistiin

Seuraava tekniikka toimii. Sitä käyttävät apunaan niin muistimestarit kuin tavalliset ihmiset eri aloilta ympäri maailmaa. Jälleen kerran keskiössä on asioiden linkittäminen toisiinsa.

Nimien muistamisen salaisuus:

- Valitse vastapuolen kasvoista mieleenjäävin piirre (isot korvat, paksut kulmakarvat tms.)

- Muunna nimi helpommin muistettavaan muotoon (Ulla = Pulla, Tommi = Pommi...)

- Linkitä uusi mielikuva kasvonpiirteisiin

Kun tapaat uuden ihmisen, voit muuttaa joko hänen pelkän etunimensä, tai kuten joissain tapauksissa on helpompaa, sekä etu- että sukunimen. Katso henkilöä silmiin, tarkkaile hieman hänen kasvojaan. Mikä kasvonpiirre jää SINUN mieleesi helpoiten. Valitse se. Muunna nimi helpommin muistettavaan muotoon ja koita yhdistää se valitsemaasi kasvonpiirteeseen.

Esimerkkejä;

Tapaat palaverissa naishenkilön jolla on huomattavan upeasti laitetut hiukset, päätät välittömästi valita hänen päälakensa nimen tallennuspaikaksi. Kättelette, ja hän sanoo nimensä:

Ulla Ylikoski

- kuvittele vaikka päälaelle koski jossa virtaa vettä, keskellä virtausta seilaa pieni pulla. Pulla koskessa joka on pään yllä. Ulla Ylikoski.

Joka kerta kun katsot Ullaa, ajattelet tuota muodostamaasi mielikuvaa. Mikä piirre hänessä tulikaan selkeämmin esille? Hiukset! Näet mielessäsi virran virtaamassa pitkin hänen päätään ja kasvojaan, vesi kastelee kasvot täysin, hän joutuu sulkemaan jopa silmänsä valuvan veden takia, meikeistä puhumattakaan. Jotain jännää näkyy vielä virran mukana. Pulla.

Sanoin että lupaan opettaa helpon ja hauskan tavan muistaa nimiä! Ja usko pois, tämä oikeasti toimii. Normaalisti nimet unohtuvat, koska emme tajua ajatella niitä mitenkään konkreettisesti. Kasvot jäävät mieleen koska näet ne, näet kasvonpiirteitä, mieleenjääviä hiustyylejä jne. Jälkikäteen kun tapaat ihmisen uudelleen, muistat kyllä kasvot mutta et nimiä. Tällä tavalla huijaamme omia aivojamme niin, että jos ne muistavat ennen nähdyt kasvot, luomamme mielikuvan avulla muistuu mieleen myös nimi. Kokeile!

Toinen esimerkki:

Salaperäinen miljonääri on kutsunut sinut ja seitsemän muuta ihmistä mystiselle saarelle. Mentyäsi paikalle, selviää, että kutsut lähettänyt miljonääri ei olekaan saarella. Tapaat ruokahuoneessa hänen hovimestarinsa ja huomaat välittömästi hovimestarin otsan olevan tavallista leveämpi. Päätät valita otsan muistipaikaksi. Hän lähestyy ja esittelee itsensä:

Kim Ruohonen

- Voit myös yhdistää nimiin julkkiksia. Kim voi olla Kimi Räikkönen. Kuvittele Kimi räikkönen leikkaamassa ruohoa hovimestarin otsalla. Kim Ruohonen

Jos ja kun pelastaudut saarelta ja joskus tapaat leveäotsaisen butlerin uudelleen, todellinen muistisi nostaa mieleesi kaksi asiaa; tavallista leveämmän otsan, ja Jäämies-Räikkösen lanaavan nurtsia ajohaalarit hiessä. Kuka muu muka voi kyseessä olla, kukapa muu kuin vanha kunnon KIM RUOHONEN.

Usko tai älä, näin se homma vain toimii, testaa ja ylläty!

Haastan sinut testaamaan tätä tekniikkaa, ja jos olet vieläkin epäileväinen sen toimivuudesta, laita mailia niin kerron tarkemmin!

tommi@tommilahti.com