Todellista taikuutta

Taikurina olemisen parhaita puolia itse esiintymisen lisäksi on mielenkiintoiset, usein jopa värikkäät keskustelut ihmisten kanssa siitä, minkälaista työ todellisuudessa on, ja mistä näitä juttuja pääsee oikein opettelemaan. Koska tietty salaperäisyys on tässä hommassa sisäänrakennettu ominaisuus, on myös monen ns. maallikon käsitys monesta asiasta usein hieman vinksallaan. Tämä ei tietenkään ole kenenkään vika; taikurin täytyy pitää salaisuudet piilossa - katsojan parhaimmaissa tapauksessa pohtia vain päänsä sisällä miten mikäkin temppu tehtiin.

Haluan keskittyä tällä kertaa erittäin usein puheenaiheeksi nousevaan dilemmaan - siihen, onko taikuutta olemassa vai ei.

Jonkinlaisen vastauksen saamiseksi pitää ensin määritellä taikuus ja se, mitä se kullekin merkitsee. Oma käsitykseni taikuudesta on seuraava: jonkin käsittämättömän kokemista ilman selitystä sen syylle. Asian kiteyttää hienosti yhdysvaltalaisen taikurin Simon Aronsonin lausahdus

“There is a world of difference between a spectator’s not knowing how something’s done versus his knowing that it can’t be done.”

Taikuus on siis sitä, kun koettu ylittää ymmärretyn. Yksinkertaista.

Tällä logiikalla ajateltuna taikuus on todellakin totta. Se ei tarkoita sitä, että taikuri todellisuudessa rikkoisi fysiikan lakeja ja kadottaisi kolikon kämmeneltään toiseen ulottuvuuteen. Taikuus on kokemus, joka tämän näkemisestä syntyy katsojan korvien välissä. Ja tämä on totta. On totta, että nähtyäsi uskomattoman taikatempun, päässäsi ikäänkuin ratas hyppää yhden pykälän yli ja jäät ihmeissäsi miettimään mitä juuri tapahtui. Se on taikuutta.

Taikureiden ja mentalistien keskuudessa kuulee silloin tällöin kieli poskessa heitetyn ilmaisun yleisön olemisesta ns. Insinööriyleisö. Insinööriyleisö tarkoittaa todella skeptistä, pohtivaa ja kyseenalaistavaa yleisöä jota on hankala viihdyttää. Insinöörithän ovat monesti analyyttistä sakkia, mutta pahimmillaan tällainen nk. insinööri-geeni pilaa ihmisen kyvyn nauttia taikuudesta kokonaan. Kun temppu, tuo niin sanottu taikuus on koettu, lähdetään välittömästi etsimään keinoja miten temppu on mahdollista toteuttaa.

Välillä on turhauttavaa väitellä mukatietävän skeptikon kanssa siitä, että joku juttu siinä tempussa kuitenkin oli.

Tottakai siinä on.

Kyllä kaikki sen tietää. Kaikki eivät vain valitettavasti osaa tai halua nauttia hämätyksi tulemisesta. En minäkään. Lukeudun itsekin ehdottomasti insinööreihin mitä tulee temppujen katsomiseen. Haluan niin kovasti tietää MITEN joku tehdään, että olen monesti pilannut itseltäni kyvyn kokea taikuutta.

Tämän pohtiminen on myös osaltaan innoittanut tämän tekstin kirjoittamiseen - on parempi välillä vain heittäytyä ja nauttia taikuudesta.