Miten tulla taikuriksi?

Siinä yksi yleisimmin minulta kysytty kysymys. Kuulen sitä keikkapaikoilla jatkuvasti. Ihmiset haluavat tietää, miten on mahdollista oppia tekemään jotain, mikä näyttää ja jopa tuntuu mahdottomalta.

Miten tulla taikuriksi?

Oma tieni taikuriksi on ollut pitkä ja täynnä ylä- ja alamäkiä. Törmäsin ensimmäistä kertaa taikuuteen kuten moni muukin kollega: ystäväni sai lahjaksi taikurin temppuja sisältäneen ihmeellisen laatikon jonka sisältö ja temput vetivät kummallisella tavalla puoleensa. Muistan lapsuudesta brittiläisen Paul Danielsin tv-ohjelmat, David Copperfieldin massiiviset illuusiot ja Timo Taikurin, jonka esitys Särkänniemessä oli se, joka sytytti minussa niin sanotun "taikuuden kipinän".

Mutta on eri asia harrastaa jotain, kuin tehdä siitä itselleen työtä.

Nuorempana harrastaminen oli juuri sitä: harrastamista. Treenailin temppuja lähinnä muutaman myös taikuudesta innostuneen kaverini kanssa, kunnes yläasteikäisenä temppuilu myös itseltäni loppui kokonaan.

Esiinnyin 12-vuotiaana muistaakseni kolme kertaa. Seuraavaa showta saatiinkin odottaa.

Vasta noin parikymppisenä, armeijan ajoleirillä keskellä yötä vahdissa ollessani sain vision: kun pääsen kotiin, opettelen taivuttamaan lusikkaa kuin Uri Geller. Kipinä syttyi jälleen.

Uri Geller, mikäli olet elänyt tynnyrissä, on israelilainen psyykikko ja mentaalisten temppujen esittäjä, joka nousi maailmanlaajuiseen julkisuuteen taivuttaessaan mm. haarukoita ja lusikoita nähtävästi pelkän mielenvoimansa avulla. Gellerin karisma pureutui nuoren Tommin mieleen, ja nousi esille räntäsateen ja väsymyksen keskellä.

Tämä on se, mitä haluan tehdä.

Päätökseen vaikutti oleellisesti myös brittiläisen mentalisti Derren Brownin raketinlailla nousuun lähtenyt suosio Suomenkin tv:ssä esitettyjen ohjelmien ansiosta. Brown oli ensimmäisiä, puhtaasti psykologian ja suggestion viittaan miraakkelinsa pukevia esiintyjiä, ja miehen tyyli jäi lähtemättömästi mieleen. Jos ns. perinteisen lavataikurin temput eivät olleet koskaan saaneet minua liikkeelle, viimeistään Brownin ultrarealistinen ote mielenhallintaan suorastaan imi puoleensa.

Sysäsin itseni mentalismin pariin. Luin kirjoja, kävin luennoilla, tein mitä tahansa, jotta tämä uusi ja mielenkiintoinen maailma tulisi itselleni tutuksi. Harjoittelin tekniikoita ja laajensin samalla myös horisonttia. Pelkän mentalismin lisäksi halusin tietää hypnoosista, suggestioista, käyttäytymisen psykologiasta ja ihmismielen muista kummallisuuksista.

Mutta en esiintynyt, koska kuten sanottu: on eri asia harrastaa jotain, kuin tehdä siitä työtä.

Oma esteeni oli valtavan raskaana hartioilla painava esiintymisjännitys. Olin kyllä tunnettu siitä, että tein temppuja missä tahansa liikunkin, parikymppisenä lähinnä baareissa ja yökerhoissa, mutta "virallinen" esiintyminen, maksavan yleisön edessä oli kuin painajainen.

Kunnes tapasin Michael Weberin.

Michael Weber on yhdysvaltalainen taikuri ja mentalisti sekä taikuuden kävelevä tietosanakirja. Vierailtuaan ensimmäistä kertaa Suomessa ja Kouvolan Taikapäivillä vuonna 2009 hän sanoi jotain, joka muutti elämäni suunnan. Weber nimittäin mainitsi, ettei kukaan voi sanoa itseään taikuriksi, ellei esiinny. Pari kuukautta tuon lauseen jälkeen nousin ensimmäistä kertaa maksavan yleisön eteen.

"Mutta kerro nyt jo että miten tullaan taikuriksi!", mietit varmasti.

Siinä se juuri onkin, en minä tiedä.

Ammattilaiseksi pääseminen on erittäin kovan työn takana. Ensinnäkin, voi kestää vuosia että taikuuden pariin tullut saa tarvittavan kokonaiskuvan siitä, mitä tämä touhu ylipäätään tarkoittaa. Toisin sanoen: minkälaisia efektejä on olemassa, mitkä ovat yleisimmät niissä käytetyt metodit. Sen lisäksi on harjoiteltava. Ja harjoiteltava. Ja harjoiteltava.

Kun tekniikka on jotakuinkin hallussa, on seuraavaksi siirryttävä oikeiden ihmisten eteen. Ja oltava valmis ottamaan kaikki vastaan, myös pettymykset. Nyrkkisääntönä voidaan pitää tempun onnistumista harjoitustilanteessa kymmenen kertaa putkeen. Vuosikymmenien kokemuksella voin tosin sanoa, että uusien temppujen opettelu helpottuu taitojen karttuessa. Taikurin ensimmäiset vuoden alan parissa menevät siis ikään kuin työkalupakin koostamiseen. Työkalupakin sisältö koostuu lopulta siitä, mihin kukin on valmis käyttämään aikaansa.

Suomessa on käsittääkseni alle 20 ammattitaikuria. Se on aika vähän. Luku kertoo jotain alan raadollisuudesta. Tie ammattilaiseksi on usein pitkä ja kivinen, mutta innokkuudella ja avoimella mielellä helpottaa mahdollisuuksiaan. Totuus on se, ettei kukaan elätä tällä itseään tekemällä pelkästään hyviä taikatemppuja. On osattava markkinoida, oltava helposti lähestyttävä, tiedettävä ja tunnettava markkinat ja asiakkaat ja varsinkin sen, mitä yleisö haluaa. Mistä se on kiinnostunut, mikä sitä innostaa entä minkälaiset temput ovat tylsiä ja pitkäveteisiä.

"Miten tullaan taikuriksi" on aiheena vähintään kirjan arvoinen, mutta listaan alle vielä viisi tärppiä kaikille aiheesta aidosti kiinnostuneille:

1. Tutustu alaan rauhassa

2. Älä juokse uusien temppujen perässä, kaikkea ei voi oppia

3. Kun esität, yritä olla oma itsesi

4. Älä kiirehdi, kukaan ei jahtaa sinua (tutustu materiaaliin rauhassa)

5. Taikurit ovat äärimmäisen tiivistä sakkia, ole muihin yhteydessä, verkostoidu ja kysele

Mikäli kaipaat palkittua taikuutta tapahtumaasi, ota yhteyttä!

Taikuriklubien tilanne Suomessa - hyvin menee mutta menköön!

Suomessa taikuus on ottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana huikeita edistysaskeleita, ja ajattelin keskittyä tämänkertaisessa kirjoituksessa taikuriklubien monikattavaan tarjontaan. Vielä kymmenen vuotta sitten taikuriklubi oli kotimaassamme harvinainen näky; klubeja järjestettiin satunnaisesti milloin missäkin, ja vakiintunutta käytäntöä klubien pyörittämisestä ei vielä ollut.

Olen ollut onnekas päästessäni seuraamaan Suomen pitkäikäisimmän klubin perustamista. Tampereelle vuonna 2011 perustettu Club Harha aloitti Ravintola Kaijakan yläkerrasta, esiintyjien jakaessa bäkkärin vielä tuolloin toimineen strippiosaston tanssijoiden kanssa. Pakko tähän väliin päteä - olen Club Harhan ensimmäinen esiintyjä. Esiintyjänä olen kehittynyt toki noista vuosista, ja onnekseni voin sanoa klubin kasvaneen vielä enemmän; nykyään voit astua Harhaan Tampereen lisäksi myös Helsingissä. Jose Ahosen ja Johannes Malkamäen klubi löytyy Facebookista ja nettisivuilta clubharha.info

Club Harhan jälkimainingeissa tänne härmään on syntynyt muitakin säännöllisen epäsäännöllisesti taika-taidetta ja kevyempää viihdettä tarjoavia klubeja.

Taikuri Miika Korkatin luotsaama Tampereen Taikatorstai aloitti Bar K:ssa syksyllä 2018. Harhan tavoin Taikatorstai tarjoilee mentalismia, taikuutta sekä erinäisiä sirkustemppuja katsojien riemuksi. Taikatorstailla ei ole nettisivuja, eikä facesivua, mutta löydät sen kuitenkin Facebookista Taikatorstai-hakusanalla. Aluksi viikottain järjestetty klubi jatkaa omien tietojeni mukaan jatkossa vähintää kerran kuukaudessa.

Toinen vuonna 2018 perustettu klubi tarjoilee taikaviihdettä Siltasessa, Helsingin Hämeenkadulla. Taikurikaksikko Markus Tervon ja Sakari Wileniuksen luotsaama klubi löytyy tapahtumana Facebookista. Vaikka klubi on vasta lapsenkengissään, Tampereen Taikatorstain mukaisesti sen lavalla on nähty jo nyt illan isäntien lisäksi muitakin alan ehdottomia kärkinimiä. Omalta osaltani klubi on vielä kokematta, mutta eiköhän asia muutu vielä lähiaikoina.

Taikaklubien valloituksen huomaa viimeistään katsomalla karttaan; on aivan sama missä asut, hyvällä todennäköisyydellä omassa kaupungissasi (tai kunnassa) joku tai jotkut tahot taikaviihdettä järjestävät.

Seuraavaksi katse suuntautuu Varsinais-Suomeen ja Turkuun, jossa Taikaa ja Teerenpeliä-illoissa pääsee todistamaan temppuja sekä läheltä että kaukaa. Teerenpeli täyttyy taikuudesta joka kuukauden viimeinen torstai, ja klubilla esiintyvät Suomen parhaat taikurit. Illan pituus on noin 90 minuuttia.

Tuoreimpia klubeja ovat Kouvolan Pato Klubilla nähtävä Kouvolan Taikaklubi jota luotsaa Taikuri Elmo Huovila. Kouvolan klubilla on nähty myös lyhyessä ajassa melkoinen kattaus osaamista suomalaiselta taika-alalta (mm. Vuoden Taikuriksi vastikään valittu Joni Pakanen, useita teatterikiertueita tehnyt mentalisti Pete Poskiparta, sekä taikuuden Suomen mestari JA näyttämötaikuuden hallitseva Pohjoismaiden mestari Hannu Juntunen. SAMANA ILTANA!)

Myös Imatralla tapahtuu, Taikuri-jonglööri Eetu Lampi isännöi juuri eloon syntynyttä Cirque dé Osmo's-klubia Imatran OSMO'S COSMOS-baarissa. Imatralla nähdään taikureita, sirkustaiteilijoita, koomikoita, teatteria ja kaiken maailman taiteilijoita. Klubi koetaan kevätkaudella kerran kuukaudessa, 16.maaliskuuta, 13.huhtikuuta ja 18.toukokuuta.

Klubikulttuuri starttaa myös Porissa tulevana syksynä. Suunnitelmat sen suhteen ovat kuitenkin vielä niin aluillaan, että palaan niihin myöhemmin aikataulujen selvittyä. Tarjontaa siis riittää, toisin kuin vielä 10 vuotta sitten, etsikää netistä lähimpänä oleva ja menkää paikalle - taikuus on parasta livenä!

Miten kauan kestää oppia uusia temppuja?

Palataanpa jälleen tuttujen ja useiten kuultujen kysymysten äärelle. Istuin ja vietin aikaani jokin aika sitten juhlissa, jossa suurin osa vieraista oli minulle uusia tuttavuuksia. Keskustelu pyöri arkisten asioiden ympärillä, kerrattiin kuulumisia, tutustuttiin kukin toisiimme. Siinä missä hieman nuorempana olisin ollut innokkaana näyttämässä kovimpia temppujani niistä kiinnostuneille, keskityin pääsääntöisesti keskustelemaan ns. normaaleista aiheista, enkä puskemaan kaikkien tietouteen sitä, mitä työni ulkopuolella teen. Täysin puskista joku kuitenkin muisti kuulleensa että esiinnyn mentalistina, ja pyysi kainosti minua näyttämään jonkun tempun. Koska olimme kotonani ja käden ulottuvilta löytyi sopivasti korttipakka, ryhdyin niin sanotusti hommiin.

Päätin jymäyttää tämän selvästi taikuudesta innostuvan henkilön sillä parhaalla, ns. A-luokan materiaalilla. Sillä minkä olen opetellut jo vuosia sitten. Sillä, jonka tiedän toimivan. No matter what. Ensimmäinen temppu ikäänkuin lämmittelyksi. Toinen lyömään katsojalta tajun sekunniksi kankaalle.

Kaikeksi onneksi temput onnistuivat, ja hän oli näkemästään erittäin mielissään ja hämmentynyt.

Mutta miten tämä kaikki liittyy jutun otsikkoon?

Siten, että uuden tempun oppimisessa ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa. Opettelin nuorempana jotain tiettyä liikettä ja liikerataa päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Nyt, uuden tempun oppimisen ohella, pystyn tekemään liikkeen sitä kummemmin miettimättä ja samalla aika jossa tempun sisäistän, nopeutuu huomattavasti.

Olen mokannut kyseiset temput niin monta kertaa, että mokaamisten määrä on nykyään jo lähellä nollaa. Tiedän siis temput kuin omat taskuni. Toisaalta repertuaarista löytyy myös temppuja joita olen tehnyt vasta hetken aikaa, ja silti niiden esittäminen sujuu jo nyt kuin tanssi. Taikuudessa, kuten muillakin aloilla oppiminen on sitä helpompaa, mitä kauemmin olet sitä tehnyt.

Aluksi kaikki on uutta ja vaikeaa. Vasta-alkajalle opeteltavien asioiden määrä voi olla ylitsepääsemätön, mutta tietyn ajan kuluttua oma mieli alkaa jäsentää oppimaansa, ja myös itse oppiminen helpottuu. Jos haluat oppia korttitemppuja, opettele korttitemppuja. Opettele korttien käsittelyä. Tietyn vaiheen ylitettyäsi uuden tempun opettelu kestää enää murto-osan siitä, mitä se kesti urasi alussa.

Ympäripyöreä vastaus, mutta en osaa vastata paremminkaan...

Mikä on siisteintä taikurina olemisessa?

Olen herännyt aikuisiässä monta kertaa sen tiedon tajuamiseen, että alan ulkopuolisia ihmisiä kiinnostaa temppujen mekaanisen toteuttamisen lisäksi monesti SYYT siihen, miksi olen jatkanut harrastamistani siihen pisteeseen, että olen heidän kanssaan temppuineni viihdyttämässä ja jakamassa muutaman lyhyen ja mystisen hetken.

Olen vakaasti siinä uskossa, että suurinta osaa lapsia kiinnostaa taikuus. Moni muu pystyy tämän myös allekirjoittamaan ja kyllähän sen huomaa nyt pienen lapsen isänä, että omalle lapselle tekemäni kolikon kadotukset ovat aidosti hämmentäviä.

Hän uskoo että kolikko katosi. Hän ei pysty millään selittämään näkemäänsä.

Uskon, että osalle taikureista tämä lapsena saatu "kipinä" ei vain millään suostu sammumaan. Kiinnostus oudon ja ihmeellisen katsomiseen ja harjoitteluun on jotain niin koukuttavaa, jotain niin omaa ja aitoa, että siitä on vaikea päästää irti. Sen takia suurin osa taikureista sanoo aloittaneensa jo lapsena. Sieltä se kipinä on saatu. Ja tämä on luonnollista, niin kävi myös omalla kohdallani.

En muista tarkkaa ikää tai päivämääriä.

Muistan välähdyksinä hetkiä lapsuudestani jotka ovat jääneet mieleeni tärkeinä kiintopisteinä siinä, miksi arvostan edelleen tekemääni keppostaidetta.

Muistan miten naapurin Jan-Erikille ostettiin taikurinsetti. Muistan sen miten olin aina se, joka sitä settiä pyysi esille ja teki siellä olevia temppuja. Muistan jo edesmenneen taikuri Paul Danielsin tv-ohjelman ja miehen suvereenisti tekemän kupit ja pallot-rutiinin.

Muistan Timo Taikurin Särkänniemessä. Muistan ihmetelleeni jo lapsena, että miten helvetissä se naru muka muuttuu ehjäksi jos se on kerran saksilla katkottu?

Muistan uudenvuodenaatot ja David Copperfieldin tv-spesiaalit joita juoksin katsomaan aina ennen nukkumaanmenoa. En voinut käsittää miten hän suoriutui tempuistaan. Harrastuksen alkuvaiheissa ihmettelimme ja spekuloimme ystäväni Timon kanssa metodeja, joita Copperfield olisi voinut käyttää. Miten ihmeessä joku voi kävellä Kiinan muurin läpi? Miten kummassa Copperfield kadottaa Vapauden Patsaan?

Muistan viikonloput mummulassa ja tv:stä näkemäni levitaatio-illuusiot. Muistan Simo-taikurin Porin Karhuhallissa. Muistan Iiro Seppäsen tv-ohjelman ja nuoruudessa koetut sirkusleirit.

Harrastuksen edetessä huomasin, ettei minun tarvitse tietää kaikkia salaisuuksia. Tylsin ja myrkyllisin asia tällä alalla on tietää kaikesta kaikki. Nautin suunnattomasti niistä harvoista hetkistä, jolloin koen saman tunteen kuin lapsena katsoessani taikuutta. Nautin myös jos saan tuotettua jollekin tuon tunteen.

Siinä on itse asiassa kiteytettynä hienoin aspekti taikurina olemisessa; kyvyssä luoda taikuuden hetki jollekin.

Mentalisti vs. taikuri - mitä eroa niillä on?

Vaikka termit "mentalismi" ja "mentalisti" ovat Suomessa tulleetkin tutummaksi viimeisen 10 vuoden aikana, saan yhä usein kysymyksiä siitä, mitä mentalisti ylipäätään tekee ja mitä eroa on taikurilla ja mentalistilla. Kysymykseen on mielestäni monta vastausta, tai vähintään niin monta kun on vastaajaakin. Kysy taikurilta mitä mentalisti tekee, ja saat luultavasti hieman eri vastauksen kuin mentalistilta kysyttäessä. Kysy samaa alalla kymmeniä vuosia olleelta konkarimentalistilta ja vasta vuoden kaksi alaa seuranneelta harrastajalta ja jälleen saat luultavasti kaksi toisistaan eroavaa vastausta. Mentalismia kuvaillessa törmää usein sanontaan;

"Mentalisti on henkilö, joka viittä aistia käyttämällä saa luotua illuusion kuudennesta.."

Sanonta osuu mentalismin ytimeen, ja olen itse tullut viime aikoina varovaisemmaksi sen suhteen, mitä itse kerron kun minulta kysytään miten itse osaan tehdä esityksessäni olevia asioita; lukemaan ajatuksia, tulkitsemaan elekieltä, vaikuttamaan ihmisten alitajuntaan ja päätöksentekoon. Taikuudessa, kuten myös mentalismissa, tärkein asia on mystisyys ja salaisuudet. Olet varmaan joskus taikatempun nähtyäsi saanut kuulla tai nähdä miten se tehtiin. Usein reaktio vaihtuu hämmennyksestä ja jossain tapauksissa jopa kunnioituksesta suoraan pettymykseen ja ihmettelet itsekin miten yksinkertaista sinua oli höynäyttää. Mutta niinkuin monessa asiassa, tälläkin alalla on olemassa eri tasoja.

Toki 21 kortin temppu on hyvä. Se perustuu matematiikkaan ja on temppu jonka jokaisen setä ja eno osaa tehdä, ja lukemattomista olemassa olevista tempuista se on temppu, jonka alaa tuntematonkin saattaa tietää. Mutta se ei ole mitään verrattuna esimerkiksi espanjalaisen taikuuden legenda Juan Tamarizin uskomattomiin ihmeisiin. Asiaa ja tasoeroa ei pysty selittämään, se pitää todistaa ja nähdä omin silmin. Tasoista huolimatta monet viittaavat silti taikatemppuihin ikäänkuin ne olisivat kaikki samalla viivalla; tiedetään yksi salaisuus ja vedetään johtopäätös, että jokainen temppu on tehty käyttämällä yhtä yksinkertaista metodia. Totuushan on toki toinen, ja sama asia pätee mentalismissa. Jotkut jutut ovat helpoimpia, joidenkin osalta käytetty keino efektin luomiseksi on vaatinut vuosienkin työtä ja harjoittelua.

Mentalismissa keskitytään ihmisten aisteihin, muistiin ja tapaan ajatella. Se on silti vain yksi taikuuden alalajeista, siinä missä taikuutta on suuret lavailluusiot tai muutaman sentin päästä tehtävät lähitemput. Siinä missä taikuri keskittyy visuaaliseen hämäykseen, mentalisti miettii päänsä puhki erilaisia keinoja, joilla katsojien aisteja olisi mahdollista hämätä. Ja mitä korkeamman tason esiintyjää seuraat, sitä vaikeampia juttuja pääset usein myös todistamaan. Tämän takia suosittelen jättämään sanomatta "näähän perustuu matematiikkaan" jos näet taitavan korttitaikurin hämäävän pöydällistä ihmisiä. Takana on usein vuosikausien harjoittelu ja yleisön edessä testaaminen, ja usein vaikeimpien temppujen selittäminen on jo temppu itsessään; kukaan ei uskoisi mitä joidenkin juttujen harjotteleminen vaatii.

Jättiläisten olkapäillä

SuomiAreena 2018

Lukemani mukaan joskus muinoin sanottiin, että taiteilija seisoo aina jättiläisten olkapäillä. Sanonta kuvaa sitä, miten näemme pidemmälle kuin edeltäjämme – ei siksi, että olisimme heitä kehittyneempiä, vaan koska meillä on heidän tietonsa oppaanamme. Tärkeintä oli siis tuntea edeltäjänsä.

"Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä." Isaac Newton.

Syy, miksi olen niin pohdiskeleva, johtuu siitä mihin seuraan minut on juuri hyväksytty. Sain nimittäin tällä viikolla vahvistuksen siitä, että minut on hyväksytty mukaan kansainväliseen Psychic Entertainers Association Inc-järjestöön. P.E.A. toimii ehdottomana ammattimentalistien, hypnotistien ja muiden psyykikkoviihdyttäjien kattojärjestönä maailmassa. Vuonna 1978 perustettuun kansainväliseen järjestöön kuuluu noin 250 jäsentä ympäri maailman. Sain kunnian olla järjestön kolmas suomalaisjäsen kautta aikain, aiemmin sisään on hyväksytty alan ehdottomat huippunimet Suomesta, Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Järjestön tehtävänä on helpottaa alan ammattilaisten keskinäistä kommunikointia, sekä viedä alaa yleisesti eteenpäin mm. koulutustapahtumien ja tapaamisten muodossa. On todella hienoa tulla hyväksytyksi mukaan tähän perinteiseen järjestöön, ja antamaan oma panoksensa mentalismin eteenpäin viemiseksi.

Alan ulkopuolisille nimet, kuten Bob Cassidy, Banachek, Max Maven tai Michael Weber eivät kerro luultavasti yhtään mitään, mutta jokainen heistä on jättänyt sekä itseeni, että koko alaan lähtemättömän vaikutuksen. On suuri kunnia päästä samaan seuraan alan kovimpien nimien kanssa, ja työ rakastamani aiheen parissa jatkuu entistä suuremmalla intohimolla!