Hei, olen Tommi ja haluan jutella kanssasi motivaatiosta.

- Haluatko tietää salaisuuden jonka avulla saavutat kaiken mitä haluat?

- Kaipaatko ylitsepursuavaa motivaatiota, joka kantaa sinut yli kaikesta mitä ikinä kohtaatkaan?

- Haluatko herätä täynnä virtaa ja ohjailla omaa kohtaloasi välittämättä vähääkään siitä mitä muut sinusta ajattelevat?

Ai et vai?

Hyvä, jatka lukemista.

Palataan ajassa noin viisi vuotta taaksepäin. Koin silloin melko suuren notkahduksen elämässäni. Pitkään jatkunut tasainen alamäki kulminoitui lopulta totaaliseen elämäntaparemonttiin. Tuijottelin itseäni usein peilistä ja ihmettelin keneksi olin muuttunut. Se aiemmin pilke silmäkulmassa uusiin haasteisiin tarttunut nuori mies oli yhtäkkiä kadonnut. Peilistä minua tuijotti alakuloinen, lihonnut, huonokuntoinen mies joka ei innostunut enää mistään. Itsetuntoni laahasi pohjamudissa, mikään ei kiinnostanut ja fiilis oli ylipäätään melko perseestä. Mutta kuten sanotaan, pohjalta ei ole suunta kuin ylöspäin, ja kyllästyin lopulta siihen keneksi olin muuttunut. Oli aika muuttua ja selvittää mikä miestä oikein vaivaa.

Prosessi lähti käyntiin kirjoittamalla. Palasin ajassa aina lapsuuteen saakka ja kävin kohta kohdalta läpi menneisyyden möröt joista en ollut osannut aiemmin päästää irti. Tämän jälkeen käsittelyyn joutui silloinen elämäntyyli ja sen uhat sekä mahdollisuudet. Kirjoitin sivu sivulta minkälaisena elämä jatkuisi, jos en tekisi asialle mitään. Maalailin myös jo hieman sitä, minkälaisena haluan menon jatkuvan kunhan saan perusasioita taas hiljalleen kuntoon. Viikko viikolta uusi ja parempi todellisuus alkoi hahmottumaan. Olo helpottui. Väsyneenä omiin selityksiin siitä, kuka olen ja mitä teen, päätin heittää myös osan huonoista tavoista samalla romukoppaan.

Lähti käyntiin todellinen elokuvatyylin muutoskohtaus:

Listalla oli mm. unenlaadun parantaminen, terveellisemmän ruoan syöminen ja selkeän suunnitelman tekeminen tulevaisuutta ajatellen. Asiat loksahtivat paikalleen pieni pala kerrallaan ja samalla mies muuttui. Jonkin ajan kuluttua huomasin myös että todellinen syyllinen huonoon tilanteeseeni olinkin täysin minä itse, ei kukaan muu. Olin aiemmin ollut vihainen ja katkera maailmalle siitä, etten ollut saanut samaa menestystä kuin toiset. Murehdin sitä, miksi se olen aina minä joka joudun kärsimään, vaikka olen kuitenkin täydellisen syytön tähän kaikkeen?

Muutoksen myötä illuusio maailman epäreiluudesta kuitenkin haihtui aika pian. Se peilistä tuijottanut mutrusuu olikin jumalauta itse vastuussa elämästään! Puristin kättä nyrkkiin ja päätin ottaa taas ohjakset siitä mitä teen. Minun itse oli pidettävä kuria liikunnan ja syömisen suhteen. Oli minun vastuulla mennä nukkumaan aiemmin, soitella muille ja olla ylipäätään taas osallisena tässä kaikessa. Kotona rypeminen ja ulkopuolelta saapuvan avun odottaminen on turhaa. Asetin tiettyjä tähtäimiä, joihin suuntaaminen antoi taas elämälle merkityksen.

Ymmärrettyäni miten isossa roolissa oma asenne on, aloin tunnistamaan näitä samoja heikkouksia myös muissa. Vähättelemme omia vahvuuksiamme ja mahdollisuutta tehdä isoa muutosta pitkällä tähtäimellä. Muutoksen pelko saa meidät keksimään selityksiä jatkaa entiseen malliin. Moni tietää sen yksinkertaisen asian, joka sanomalla elämä helpottuisi, mutta rohkeus ei riitä sen sanomiseen. Tämän asian ytimeen pääsy muodostui omaksi tavoitteekseni. Huomasin että yllättävän moni muukin etsii vastauksia, keinoja taltuttaa omat demoninsa.

Julkaistuani muutamia aiheeseen liittyviä tekstejä aloin kuitenkin epäröimään – kuka minä olen ketään opettamaan?

Olenko muka jotenkin parempi kuin muut? Olenko oppinut jotain niin valaisevaa, että muiden on myös saatava se tietää?

En helkkarissa. Totuus on se, että olen usein epävarma siitä mitä teen. Koen edelleen päiviä jolloin mikään ei kiinnosta. En ole motivointiopettaja, vaan vain kiinnostunut näistä aiheista. Ja se saa riittää. Jos joku kokee jonkinlaista voimaantumista tai innoituksen kipinää näitä lukiessaan, hyvä niin.

Vastaukseni kun minulle tarjottiin gurun roolia:

Viime aikojen uutisointi on opettanut minulle sen, ettei titteli kerro kenestäkään vielä mitään. Ainakaan jos puhe liittyy elämänhallintaan. Niin kuin olemme juuri nähneet, jopa psykologina ja psykoterapeuttina työskentelevä voi loukkaantua jos hänen päälleen roiskitaan vahingossa vettä uimahallissa. Se, minkälaisia vinkkejä tämäntyyppinen ihminen antaa muille, ihan oikeassa kriisissä oleville, jää mysteeriksi. Kenenkään ulkokuori tai koulutus ei näytä kertovan siitä, miten hyvin hän oikeasti osaa käsitellä eteensä tulevat haasteet. Onko vastaukset muilta opittuja vai itse koettuja? Osataanko tekstit ja fraasit kyllä ulkoa vaikka takaperin, mutta mennään itse lukkoon kun elämä heittää kapuloita rattaisiin?

Aiheesta kirjoitettujen tekstien pariin tutustuttuaan huomaa miten menneiden aikojen filosofit ja muut piipunpolttelijat ovat olleet ns asian ytimessä jo aikoja sitten. Oma roolini ei ole siis paasata kenellekään, vaan kaivella näiden harmaapartojen teksteistä jotain, mikä toimii vielä tänäkin päivänä.

“Hell isn't other people. Hell is yourself.”

― Ludwig Wittgenstein